Viron satamia

Viime syksynä kerroin yleisiä huomioita veneilystä Viron puolella. Joten nyt lupaamani lyhyet luonnehdinnat niistä satamista joissa tuli käytyä, idästä länteen.

Eisman vierassatama on uusi; komea moderni rakennus ja hyvät laiturit ym. viritykset. Mutta ei veneitä (siihen mennessä oli koko kesänä käynyt kymmenkunta venettä). Vastaanoton hoiti venäläinen ukko, joka ei oikein tuntenut muita kieliä. Lähellä ei kauppoja eikä palveluja, ainoastaan autio leirintäalue vähän matkan päässä. Seuraavana aamuna tapasimme puheliaan virolaisen naisen, joka kertoi taustat. Hän on naimisissa varakkaan venäläisen miehen kanssa ja he asuvat talvet Moskovassa. Ja he ovat investoinee naisen kotipaikkakunnalle, EU rahaa taisi olla myös mukana. Eisma pyrkii olemaan myös lomahotelli ja konferenssikeskus. Ongelma voi olla syrjäinen sijainti. Toivottavasti paikka löytää kävijänsä. WLAN.

Vergi on aikoinaan ollut itäisen Suomenlahden veneilijöiden suosima vilkas alkoholin ostopaikka, ja siellä on toiminut Superalko. Nyt viinakauppa on kiinni ja satama hieman rempallaan. Kaunis paikka, ja siellä on myös paikallisten suosima ravintola, joka todettiin asialliseksi. Parempaa voi olla tulossa, sillä vieraslaitureita oli alettu kunnostaa.

Viinistu on monipuolinen ja kiinnostava. Paikalla on aikanaan ollut tehdas, johon yksityinen keräilijä on perustanut virolaista taidetta esittelevän museon. Laajaan kokoelmaan kannattaa tutustua. Satamassa on myös hotelli ja ravintola, joka todettiin erinomaiseksi. Kauppaa ei ole, mutta eipä hätää. Hotellista sai vuokrata pienen sähköauton, jolla saattoi huristella 10 km päähän Loksan taajamaan ostoksille. Autossa oli kengurusähköä, mutta maksoi vain 5e/ tunti. WLAN löytyy.

Prangli on eksoottinen. Muutaman kilometrin pituinen ja asuttu saari on kesällä virolaisten lomalaisten suosima, saarelle tulee yhteysalus muutaman kerran päivässä. Löytyy kauppa ja kirkko, turistipuoti ja autokorjaamo (!). Paikallisliikennettä hoidettiin pickupeilla ja vanhoilla neuvostoaikaisilla Uaz- kuorma-autoilla joiden lavoille oli kyhätty penkkejä. Satama on pieni, palveluina puucee ja vesihana. Kilometrin päässä etelässä lahdenpoukaman vastarannalla on mainio ravintola. Satamamakasiini on myös jonkinlainen kulttuurikeskus, käyntimme aikana siellä oli railakkaat juhlat, joissa olut ja viina virtasivat ja kahden miehen bändi paahtoi aamuneljään. Paikalla kynnelle kykenevät lomalaiset ja vierasveneiden miehistöt.

Pirita, Tallinna. Paikka on jonkinlaista satamaa ja teollisuusaluetta, mutta sieltä saa polttoainetta. Pesu- ja WC- tilat niukat, mutta paikalla on parikin alkoholiliikettä, kaksi venetarvikekauppaa, ja pienen kävelyn päässä iso ja todella hyvin varustettu supermarket. Siis oiva huoltosatama.

Tallinna, satama. Paikka on ns. fiini, mutta tilaa löytyi helposti. Turvajärjestelyjä, joiden tekniikka hiukan ontui; ilmoittauduttaessa vaaditaan veneen rekisterikirja. WLAN, kauppa ja kaksikin alkoa. Mutta parasta: Tallinnan vanha kaupunki ihanuuksineen kävelymatkan päässä.

Naissaari. Hyvä satama. Saari on yli 10 km pitkä, vierasveneille peruspalvelut ja WLAN. Saarelle tulee yhteysalus. Ravintola, jota emme testanneet, ja käsittämättömän eksoottinen "metsäbaari" jossa joimme oluet. Hiekkarantoja eteläkärjessä. Neuvostoaikana saari tyhjennettiin ja sinne tuli miinatehdas ja ohjustukikohta, saari ei ole siitä toipunut. Eteläosassa on vanhoja, osin asuttuja taloja ja kirkko ja 1700- luvun linnoituksen rauniot. Upeita kukkaniittyjä ja synkkiä metsiä. Saaren nähtävyyksiin kuuluu erilaisia sotilasajan rakennelmia, mm kapearaiteinen juna, ja tyhjistä miinoista tehtyjä rakennelmia. Toisella käynnillämme ennen Suomeen paluuta poimimme metsästä muutaman litran kanttarelleja.

Lohusalu. Hyvä satama ja palvelut, ja moderni ravintolarakennus, jossa söimme lounaan. Emme yöpyneet.

Dirham. Viron mantereen luoteiskärki eli "lands end" houkuttelee kävijöitä etenkin Virosta. Ikivanhaa ruotsalaisten asuttamaa aluetta, "Noarootsi". Nykyään ei ruotsia puhuta. Satama sekainen (jonkinlainen vanha tehdas jonka funktio ei selvinnyt), veneilijöille asialliset palvelut sataman huoltorakennuksessa, jossa myös ravintola. Myös kauppa aika lähellä. Kiinnostavia kävelykohteita ja hiekkarantoja.WLAN.

Haapsalu. Satamassa kolmekin kilpailevaa (ja riitelevää) vierasvenesatamaa, joista osuimme keskimmäiseen, kuulemma siihen oikeaan. Satamassa niukahkot peruspalvelut ja "fiini" ravintola. Mutta ennen kaikkea kävelymatkan päässä historiallinen ja kaunis Haapaslun kaupunki, jossa on paljon ravintoloita, vanha Piispanlinna, kylpylä, ja nähtävää vaikka päiväkausiksi. WLAN

Heltermaa. Hiidenmaan itäosassa, sinne saapuvien autolauttojen satama, mutta myös vierasvenesatama. Kioski ja kahvila lauttasatamassa. Matkamuistopuoti lähellä, ei juurikaan muuta nähtävää, mutta säännölliset bussiyhteydet muualle Hiidenmaalle. WLAN terminaalissa.

Kärdla. Hiidenmaan koillisosa. Uusin, suurin ja parhaiten varustettu ja parhaiten toimiva virolainen vierassatama. Polttoainetta, baari ja kauppa. Auto- ja polkupyörävuokraus. Kävelyetäisyydellä kiinnostava Kärdlan pikkukaupunki, jossa puoteja ja ravintoloita yms. Ruokailimme erinomaisessa rantaravintolassa venesatamasta etelän suuntaan.

PS. Sanoin joistain paikoista että "fiini", mutta se ei ole negatiivista; niinkuin Virossa käyneet tietävät, meno siellä on hyvin rentoa.

Viroon ...

Tiikan tämänvuotinen suuri tutkimusmatka suuntautui Viroon. Emme tosin suunnitellet sitä kovin ehdottomasti, mutta kävin kuitenkin Lauttasaaressa John Nurmisen kaupassa ostamassa Itäisen Viron merikorttisarjan.

Ja niin sitten kävi, että kruisailtuamme aikamme Itäisellä Suomenlahdella erilaisten miehistöjen kautta Tiikka suuntasi Kalbådagrundin majakalle ja siitä edelleen kohti itäistä Viroa.

Tässä sitten alkajaisiksi yleisiä huomioita.

Viron rannikon veneilyolosuhteet ovat aika karut. Rannikko on avoin ja suojaton, varsinaista saaristoa ei ole, vaikka kylläkin joitakin suuria ja mielenkiintoisia saaria. Rannat ovat matalat ja kiviset. Luonnonsatamia ei ole. Sinänsä olosuhteet ovat siis aika samankaltaiset kuin Perämerellä - ja siihen olimme jo tottuneet. Viitoitettuja väyliä ei juurikaan  ole, paitsi suurten satamien suulla.

Viron merikortit ovat hyvin yksityiskohtaiset. Siinä ne poikkeavat Ruotsin merikorteista, jota antavat vaikutelman, että yksityiskohtia ja mm syvyysmerkintöjä on jopa piiloteltu. Virolaisissa korteissa rannat näyttävät tavattoman kivisiltä, kiviä on jopa satamien sisäänajoväylillä. Tarkemmin katsoen kivet ovat useimmiten syvällä, ja niiden viereen on suluissa laitettu syvyysmerkintä. Esimerkiksi, jos kuuden metrin syvyisessä vedessä on neljään metriin nouseva nyppylä, se on merkitty kiveksi.  Joten ensi vaikutelma on hälyttävä - ennen kuin siihen tottuu.

Merikortteihin tehdyt vierassataman merkit ovat epäluotettavia. Satamia on merkitty paikkoihin joissa palveluja ei ole, ja satamia puuttuu kartoilta. Viroon kannattaa hankkia John Nurmnisen kaupasta englanninkielinen ja englantilaisen harrastajan tekemä satamaopas. Meillä ei sitä ollut, mutta saimme selailla erään suomalaisen veneilijän satamaopasta. Ennen matkaa ja sen aikana selvittelimme satamia ja niiden palveluja älypuhelimen avulla intermnetistä - mutta yllättävän vähän tietoa löytyi.

Virolaiset veneilevät vähän - varmaan johtuu osin pitkälle karuista olosuhteista. Veneily on kumminkin nousussa, uusia satamia rakennetaan, palveluja kohennetaan ja laitureita parannetaan. Näkee kyllä, ettei asiasta ole vielä paljoa kokemusta. Pahin puute on septitankin tyhjennyspaikkojen puuttuminen jokseenkin kaikkialta, eräs veneilijä sanoi nähneensä likavesiä laskettavan satama-altaaseen.

Satamien vierasveneistä suurin osa oli suomalaisia, sitten oli virolaisia, ja jonkin verran  saksalaisia, venäläisiä ja tanskalaisia. Vierassatamien satamamaksut ovat korkeat, 50-100% korkeammat kuin Suomessa, eikä se ole suhteessa usein niukkoihin palveluihin. Lähes kaikkien satamien lähellä oli kuitenkin ravintoloita, jotka olivat myös paikallisten suosiossa, ruoka oli yllättävän hyvää, ja tietysti halvempaa kuin Suomessa.

Eksotiikkaakin löytyy. Perinteisiä hyvin hoidettuja kylämaisemia. Ja etenkin saarissa ja syrjäseudulla palvelee vielä neuvostoaikaisia sotilaskuorma-autoja, Gazeja ja Uazeja. Usein niiden lavalle on laitettu penkkejä, ja ne hoitavat jonkinlaista paikallisliikennettä.

Merikortit ja veneilytarvikkeet kannattaa hankkia Suomesta, sillä virossa tosiaan veneillään aika vähän. Jos puute yllättää, Piritan satamassa Tallinnassa on kyllä parikin melko hyvää venetarvikemyymälää. Yllättävä ongelma oli, että emme olleet löytää polttospriitä spriikeittimeemme, ei sitten millään, edes Piritasta eikä koko Tallinnasta. Ilmeisesti alkoholin käyttö on ankarasti rajattu juomiseeen.  Lopulta löysin eräältä huoltoasemalta K-metyl nimistä auton polttoaineen lisäainetta (etiketin mukaan 95 % etyylialkoholia, loput propanolia ja isopropanolia). Se toimikin loistavasti, tuoksui paremmalta kuin Sinol, ja oli halpaa.  Vasta retkemme lopussa, Hiidenmaalta Kärdlan satamasta löytyi virallista polttospriitä.

Entä miksi mennä Viroon, noin yleisesti ottaen?  Monestakin syystä. Viron luonto on erilainen ja komea, tavattoman rehevä, pajon kukkia. Ja kultturimaisemat ovat vaikuttavia. Kyläyhteisöt ovat hienoja, ja rakennukset hyvin hoidettuja. Ja suomalaiset tulevat hyvin toimeen virolaisten kanssa, jos ei muuten, niin solkkaamalla suomalaisvirolaista sekakieltä. Virolaiset eivät ole ylenpalttisen sydämellisiä, vaan pikemminkin mukavia ja tutunoloisia. Viron retki oli vielä luultuakin positiivisempi kokemus. Tulemme varmaan toistekin.

Tarkempia havaintoja seuraa ...

Kalbådagrundin kautta kohti Viron rannikkoa.