Riika sijaitsee joitakin kilometrejä Daugavajokea eli Väinäjokea
yläjuoksuun. Akkuremontin jälkeen suuntasimme jokea alas kohti
Jurmalaa.
Riika on merenkäynnin kaupunki, joen varrella on lukemattomia
satamia, joissa vanhanmalliset nostokurjet ahkerasti lastaavat
laivoja. Suomessa sellaista ei enää näe, satamat ovat muuttuneet
runottomiksi konttisatamiksi.
Ennen merta pujahdamme joen sivuhaaraan, moottoriveneet pääsevät
sitä myöten kätevästi Jurmalaan. Latvialaisen Erikin neuvoa
seuraten emme jää Jurmala Yacht Clubin satamaan, joka on kaukana
hiekkarannoista. Ajamme pidemmälle, rautatiesillan lähellä
sijaitsevaan yksityiseen kodikkaaseen marinaan.
Jurmala on oikeastaan vain 15 km pitkä kaistale hiekkarantaa,
hotelleja, huviloita ja kylpylöitä. Varsinaista kaupunkia tai
keskustaa ei ole, tosin jonkinlainen kaupallinen keskus on paikassa
jossa joki kaartaa lähimmäs merta. Jurmalaan rakennettiin
ensimmäinen kylpylä jo 1700-luvulla. Kukoistuskausi alkoi, kun
Riiasta rakennettiin sinne rautatie 1880- luvulla. Satamamme lähellä
on Lielupen rautatieasema. Sähköjunia kulkee kumpaankin suuntaan
pari kertaa tunnissa, junalla on kätevää tutkia Jurmalan seutua.
Takaisin merelle pääsee pujahtamaan Jurmala Yacht Clubista itään olevasta aukosta. Reitti on aika kiperä. Ei pidä katsoa
karttaplotteria vaan seurata väyläviittoja. Joen virtaus on
siirtänyt ulosmenoväylää melkoisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti