Turvavesiviitat

Vuosien varrella merellä liikkumisen sääntöihin on tehty uudistuksia, jotka eivät ole tuntuneet kauhean hyvin harkituilta. Olen kirjoittanutkin merikorttien uudistuksesta ja väyläviitoituksen muutoksesta. Mutta joskus tapahtuu mukaviakin yllätyksiä.

Turvavesiviitta on kummitellut uusien väyläviittojen luettelossa, mutta en muista sellaista koskaan bonganneeni merellä. Kun Kemistä lähtee ajamaan suoraan länteen kohti Ruotsia, vastaan aukeaa pian aava avomeri. Siinä taitaa olla pitkälle toistakymmentä merimailia viivasuoraa väylää vailla mitään kiintopisteitä mihin tähdätä. Väylän toisessa päässä on sitten suuri ja kiinnostava Seskarön saari ja omaleimainen ja hyvin ruotsalainen saaristoyhdyskunta. Ja jossain kohdassa on huomaamatta livahdettu valtakunnanrajan yli (no, onhan siinä toki muutama rajaa markkeeraava meriviitta, ellei niitä sekoita matalikon merkkeihin). Olen ajellut tuota väylää kompassilla 1980- luvulla. Mutta ehkä kymmenisen vuotta sitten väylän varrella kellui meressä oransseja palloja noin parin kolmen mailin välein. Ihmettelin ensin, onko täällä joku regatta, mutta pallojen sijainti sai ajattelemaan toista selitystä. Joku oli ne laittanut mereen helpottamaan väylällä kulkua.

Kun viimeksi ajoin väylää, olisikohan siitä noin viisi vuotta, pallot olivat kadonneet. Sen sijaan näin väylällä oudon meriviitan. Ajoin lähemmäs, ja huomasin siinä olevan valkoisia ja punaisia pystyjuovia. Jostain muistin kätköistä nousi mieleen sana ”turvavesiviitta”. Tosiaan, pallot oli nyt korvattu turvavesiviitoilla.

Hyvä uudistus, tosin se sattui samaan aikaan GPS- laitteiden yleistymisen kanssa. Jotenkin tulee mieleen, että siihen vaikutti liittyminen EU:hun. Sitä ennen viranomaisia ei ehkä kiinnostanut helpottaa yksityisveneiden sukkulointia Suomen ja Ruotsin välillä. Salakuljetus kun on ollut alueella ikimuistoinen kansanhuvi aina 1990-luvulle asti. Poikkinainnin ohella – se varmaan jatkuu edelleen*).

Toinen paikka jossa tapasin turvavesiviittoja on meritie Pietarsaaresta etelään. Pohjoiseen mennessä, Pietarsaaren ja Kokkolaan välillä aukeaa upea saaristo ja eräs Suomen kauneimmista merireiteistä. Mutta etelään lähdettäessä saaristo loppuu. Edessä avautuu vain aava meri. Voi siis ajella missä vain. Tai niin minäkin kuvittelin. Mutta meri onkin tikattu täyteen rysiä ja verkkoja. Joten pysyminen turvavesiviitoin merkityllä reitillä on oikein hyvä ratkaisu.

Ja kun olin muutama vuosi sitten ajanut Tiikan takaisin Suomenlahdelle, huomasin että Sipoonselän ylitys on nykyään varmistettu turvavesiviitoin. Lapsuudessani, 1960 luvulla, Sipoonselkä herätti kunnioitusta, sen ylitys oli pieni uroteko. Perämeren vesilakeuksiin tottuneelle se ei ole mitään. Mutta ymmärrän kuitenkin viitoituksen. Haasteena ei olekaan reitin aukeus, vaan lukemattomien väylien, saarien ja merimerkkien muodostama kirjavuus. Kieltämättä reitti on nyt helppo ajaa.


*) Onkohan termi tuttu? Poikkinainti ei ole sukupuolihurjastelua vaan vanha tapa hakea puoliso rajan takaa.

Lisää sähköä ...

Tiikka on jo kellunut kuukauden päivät kotisatamassa, mutta kilpailevat projektit vaativat aina veronsa – tänäkin keväänä oli ohjelmassa talon maalaus. Niinpä koetin rajoittaa telakkatyöt minimiin. Onneksi lakkaus oli hyvässä kunnossa, reuna- ja varvaslistoja vain piti korjailla. Ja laittaa pohjaan vahvempi myrkkymaali torjumaan suomenlahden sinnikkäitä merirokkoja.

Varsinaisena tämän vuoden projektina oli hommata jääkaappi. Siinä isoin ongelma on tämä: vanha summalaisvene on viimeisen päälle suunniteltu, lisäksi sen runko ja kajuutta ovat matalia. Tilaa on siis vähän, oikeastaan jokainen kuutiosentti on jo käytössä, enkä halunnut ruveta purkamaan vanhoja rakenteita. Tarvittiin siis paljon mittailua. Lopulta päädyttiin siihen että puolikiinteä kompressorikylmälaukku saattaa sopia vaatekaapin alaosaan.

Piti kuitenkin ensin huoltaa vaihtovirtalaturi, koska viime vuonna alkoi latausvalo vilkkua. Siis suurella vaivalla laturi irti ja huoltoon. Osoittautui, että oli halvempaa vaihtaa se käytettyyn ja tehdaskunnostettuun laturiin – käytännössä ne ovat uuden veroisia.

Seuraava ongelma: jääkaappi kuluttaa kuitenkin sen verran sähköä, että pitää lisätä toinen akku. Se on ensisijaisesti filosofinen kysymys, ja vasta sen jälkeen tulee tekniikka. Siis: aina on varmistettava että käynnistys, navigointi, kulkuvalot ja muut tärkeät toiminnat saavat sähköä. Toiselle akulle jää sitten mukavuus ja viihde. Samoin lataamisen tulee olla automaattista, ja hätätilassa myös viihdeakku pitää saada käynnistyksen tueksi. Suunnittelu johti juuri sellaiseen kytkentään, jonka löysin myöhemmin myös akkujen erotusreleen esitteestä.

Akun kanssa tuli sama pulma kuin jääkaapin: mihin se mahtuisi? Lopulta ainoa hyvä paikka oli vanha akkulaatikko ruorimiehen istuimen alla. Sinne vaan piti nyt tunkea kaksi akkua, plus pääkytkin ja erotusrele. Hyvä ratkaisu myös siksi että tarvitaan vain vähän lisäkaapelia. Erotusrele huolehtii automaattisesti siitä, että molemmat akut ladataan, ja että starttiakusta ei varasteta virtaa mukavuustoimintoihin. Se on kallis, mutta parempi ratkaisu kuin edellisessä veneessä käyttämäni erotusdiodit, jotka aiheuttavat tehohäviöitä ja hidastavat akkujen latautumista. Myös pääkytkin meni uusiksi, siihen tulee myös akkujen vaihto/rinnakkaisajoasento.

Vielä yksi tekninen pulma: akkukaapelit. Luotettavat liitokset kaapelikenkiin saadaan puristusliittimillä. Autosähköliikkeet, ainakin Adita Tattarisuolla, tekevät kaapeleita asiakkaan mittojen mukaan. Koska tila oli hyvin kriittinen, kaapelit piti kuitenkin räätälöidä asennuspaikalla. Tämä ratkesi, kun hommasin halvat kaapelipihdit – ne hoitivatkin asian. Saatoin myös säilyttää alkuperäiset 50 neliömillin starttikaapelit, vain kaapelikengät piti vaihtaa. Välikaapeleiksi hommasin 35 neliön kaapelia – sitä on helpompi taivutella, eikä muutaman kymmenen sentin kaapelinpätkistä tule merkittäviä jännitehäviöitä. Olennaista oli saada kaapeli siististi poikki jotta sen säikeet suostuisivat menemään kaapelikenkään. Primitiivinen ratkaisu osoittautui parhaaksi: terävä puukko, puupalikka ja vasara.

Yllättävän aikaavievää tuunaamista koko homma oli. Ja koska akut tuli päällekkäin, akun vaihto tulee olemaan hiukan hankalaa. Huoltovapaat akut on tietysti välttämättömyys. 

 

 Valmista tuli. Akku 1 alla, sitten filmivanerista välipohja, johon kiinni pääkytkin ja erotusrele. Ja viereen akku 2. Ja kiinnitys merenkäynnin kestäväksi.