torstai 7. heinäkuuta 2016

Viron satamia

Viime syksynä kerroin yleisiä huomioita veneilystä Viron puolella. Joten nyt lupaamani lyhyet luonnehdinnat niistä satamista joissa tuli käytyä, idästä länteen.
Eisman vierassatama on uusi; komea moderni rakennus ja hyvät laiturit ym. viritykset. Mutta ei veneitä (siihen mennessä oli koko kesänä käynyt kymmenkunta venettä). Vastaanoton hoiti venäläinen ukko, joka ei oikein tuntenut muita kieliä. Lähellä ei kauppoja eikä palveluja, ainoastaan autio leirintäalue vähän matkan päässä. Seuraavana aamuna tapasimme puheliaan virolaisen naisen, joka kertoi taustat. Hän on naimisissa varakkaan venäläisen miehen kanssa ja he asuvat talvet Moskovassa. Ja he ovat investoinee naisen kotipaikkakunnalle, EU rahaa taisi olla myös mukana. Eisma pyrkii olemaan myös lomahotelli ja konferenssikeskus. Ongelma voi olla syrjäinen sijainti. Toivottavasti paikka löytää kävijänsä. WLAN.
Vergi on aikoinaan ollut itäisen Suomenlahden veneilijöiden suosima vilkas alkoholin ostopaikka, ja siellä on toiminut Superalko. Nyt viinakauppa on kiinni ja satama hieman rempallaan. Kaunis paikka, ja siellä on myös paikallisten suosima ravintola, joka todettiin asialliseksi. Parempaa voi olla tulossa, sillä vieraslaitureita oli alettu kunnostaa.
Viinistu on monipuolinen ja kiinnostava. Paikalla on aikanaan ollut tehdas, johon yksityinen keräilijä on perustanut virolaista taidetta esittelevän museon. Laajaan kokoelmaan kannattaa tutustua. Satamassa on myös hotelli ja ravintola, joka todettiin erinomaiseksi. Kauppaa ei ole, mutta eipä hätää. Hotellista sai vuokrata pienen sähköauton, jolla saattoi huristella 10 km päähän Loksan taajamaan ostoksille. Autossa oli kengurusähköä, mutta maksoi vain 5e/ tunti. WLAN löytyy.
Prangli on eksoottinen. Muutaman kilometrin pituinen ja asuttu saari on kesällä virolaisten lomalaisten suosima, saarelle tulee yhteysalus muutaman kerran päivässä. Löytyy kauppa ja kirkko, turistipuoti ja autokorjaamo (!). Paikallisliikennettä hoidettiin pickupeilla ja vanhoilla neuvostoaikaisilla Uaz- kuorma-autoilla joiden lavoille oli kyhätty penkkejä. Satama on pieni, palveluina puucee ja vesihana. Kilometrin päässä etelässä lahdenpoukaman vastarannalla on mainio ravintola. Satamamakasiini on myös jonkinlainen kulttuurikeskus, käyntimme aikana siellä oli railakkaat juhlat, joissa olut ja viina virtasivat ja kahden miehen bändi paahtoi aamuneljään. Paikalla kynnelle kykenevät lomalaiset ja vierasveneiden miehistöt.
Pirita, Tallinna. Paikka on jonkinlaista satamaa ja teollisuusaluetta, mutta sieltä saa polttoainetta. Pesu- ja WC- tilat niukat, mutta paikalla on parikin alkoholiliikettä, kaksi venetarvikekauppaa, ja pienen kävelyn päässä iso ja todella hyvin varustettu supermarket. Siis oiva huoltosatama.
Tallinna, satama. Paikka on ns. fiini, mutta tilaa löytyi helposti. Turvajärjestelyjä, joiden tekniikka hiukan ontui; ilmoittauduttaessa vaaditaan veneen rekisterikirja. WLAN, kauppa ja kaksikin alkoa. Mutta parasta: Tallinnan vanha kaupunki ihanuuksineen kävelymatkan päässä.
Naissaari. Hyvä satama. Saari on yli 10 km pitkä, vierasveneille peruspalvelut ja WLAN. Saarelle tulee yhteysalus. Ravintola, jota emme testanneet, ja käsittämättömän eksoottinen "metsäbaari" jossa joimme oluet. Hiekkarantoja eteläkärjessä. Neuvostoaikana saari tyhjennettiin ja sinne tuli miinatehdas ja ohjustukikohta, saari ei ole siitä toipunut. Eteläosassa on vanhoja, osin asuttuja taloja ja kirkko ja 1700- luvun linnoituksen rauniot. Upeita kukkaniittyjä ja synkkiä metsiä. Saaren nähtävyyksiin kuuluu erilaisia sotilasajan rakennelmia, mm kapearaiteinen juna, ja tyhjistä miinoista tehtyjä rakennelmia. Toisella käynnillämme ennen Suomeen paluuta poimimme metsästä muutaman litran kanttarelleja.
Lohusalu. Hyvä satama ja palvelut, ja moderni ravintolarakennus, jossa söimme lounaan. Emme yöpyneet.
Dirham. Viron mantereen luoteiskärki eli "lands end" houkuttelee kävijöitä etenkin Virosta. Ikivanhaa ruotsalaisten asuttamaa aluetta, "Noarootsi". Nykyään ei ruotsia puhuta. Satama sekainen (jonkinlainen vanha tehdas jonka funktio ei selvinnyt), veneilijöille asialliset palvelut sataman huoltorakennuksessa, jossa myös ravintola. Myös kauppa aika lähellä. Kiinnostavia kävelykohteita ja hiekkarantoja.WLAN.
Haapsalu. Satamassa kolmekin kilpailevaa (ja riitelevää) vierasvenesatamaa, joista osuimme keskimmäiseen, kuulemma siihen oikeaan. Satamassa niukahkot peruspalvelut ja "fiini" ravintola. Mutta ennen kaikkea kävelymatkan päässä historiallinen ja kaunis Haapaslun kaupunki, jossa on paljon ravintoloita, vanha Piispanlinna, kylpylä, ja nähtävää vaikka päiväkausiksi. WLAN
Heltermaa. Hiidenmaan itäosassa, sinne saapuvien autolauttojen satama, mutta myös vierasvenesatama. Kioski ja kahvila lauttasatamassa. Matkamuistopuoti lähellä, ei juurikaan muuta nähtävää, mutta säännölliset bussiyhteydet muualle Hiidenmaalle. WLAN terminaalissa.
Kärdla. Hiidenmaan koillisosa. Uusin, suurin ja parhaiten varustettu ja parhaiten toimiva virolainen vierassatama. Polttoainetta, baari ja kauppa. Auto- ja polkupyörävuokraus. Kävelyetäisyydellä kiinnostava Kärdlan pikkukaupunki, jossa puoteja ja ravintoloita yms. Ruokailimme erinomaisessa rantaravintolassa venesatamasta etelän suuntaan.
PS. Sanoin joistain paikoista että "fiini", mutta se ei ole negatiivista; niinkuin Virossa käyneet tietävät, meno siellä on hyvin rentoa.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Uusia seikkailuja odotellessa

No niin, veneilykausi 2016 alkoi yllättäen, tosin vain pienin yllätyksin. Keväällä tietysti aina enemmän kunnostusta kuin olisi odottanut. Tänä vuonna yllätti täkin huono kunto, joten ei muuta kuin vanhasta lakasta huonoksi mennyttä pintaa pois (ei koskaan enää halpislakkoja veneen pintaan!!!). Ja koska mahonkitäkki on haalistunut läikikkääksi, päätin sekoittaa lakkaan mahonkipetsiä. No, tuli hiukan parempi. Ja kajuutan katon reunojen vuotokohtien etsintä ja paikkausta. kajuutan kattomateriaalin (salmiakkikuvio muovimatto) uusintaa näin siirretään, kun en ole keksinyt miten uuden katon tekisin.
Lisää uudistuksia. Suomenlahden suolainen vesi syö peräsimeen kiinnitetyn sinkkianodin olemattomiin yhdessä kesässä. Oulussa se kesti 3-5 vuotta.  Neuvoteltuani muutaman veneilijän kanssa päätin jättää koko anodin pois (peräsin, potkuriakseli ja kalarauta kun on rosteria joka tapauksessa)! Mielestäni anodin sinkki vain siirtyy ennätysvauhtia pronssisen potkurin pinnalle röpelöiseksi kerrokseksi, mikä pitää sitten keväällä hinkata hiekkapaperilla pois. Uusi teoria: ei anodia, ei murheita! Joten seuraan tilannetta.
Ja se pieni yllätys: kun keväällä pyöräytin moottorin käyntiin, se ei käynnistynyt. Teoria: jos startti pyörittää konetta eikä se käynnisty, polttoainesysteemissä on ilmaa. Ilmaus - ja kone hyrähti käyntiin! Viikon kuluttua vesillelasku - eikö kone taaskaan käynnisty. Taas ilmaus, ja kone käy. En keksi ilmiön syytä. Viime kesänä Kotkassa kolmitiehana meni väärään asentoon, jolloin kone imaisi ilmaa ja pysähtyi - ja piti ilmata. Jäiköhän silloin joku ilmausruuvi löysälle - jolloin talven suuret lämpötilavaihtelut aiheuttivat alipaineen ja vetivät ilmaa sisään.
Joka tapauksessa, polttoainetankin vaihtava kolmitiehana oli mennyt huonoon kuntoon. Uuden hanan asennus (hana on ihan erilainen) edellytti uuden kiinnityssysteemin rakentamista ja letkujen järjestyksen vaihtoa. Samalla vaihdoin polttoainetankkien ylivuoto/huohotusletkut. 50-vuotiaat kumiletkut olivat hapertuneet ja alkaneet vuotaa alapinnoiltaan, ja ilmeisesti ne olivat salaa tihkuttaneet polttoainetta veneen kylkilautoja pitkin tankatessa tai ajettaessa täydellä tankilla merenkäynnissä. Ei paljoa, koska ei se pilssivedessä näkynyt, mutta huomasin polttoaineen tankkien kohdalta kostuttaman pohjamaalin keväällä.
Ja kun uusi suuri tutkimusretki on vielä edessä (jo toki on ajeltu mökille Haxalöön ja Pellingin saaristoon), voisin tässä välissä päivittää viime kesänä testatut Viron satamat. Juttua seuraa.