Viron "pienillä" sarilla

Hiidenmaa ja Saarenmaa ovat niin suuria, että niitä ei oikein miellä saariksi. Pienemmät saaret ovat kiinnostavia, niiden eristyneisyys on säilyttänyt omaleimaista kulttuuria - kunhan saari on sen verran suuri että se on aikanaan tullut omillaan toimeen. Muhun saarella kävimme sekä Kuivastun että Lounarannan miellyttävissä satamissa. Kuivastu on myös vilkas lauttasatama.

Kihnu on ehkä omaleimaisin, se oli aikanaan tunnettu merenkävijöistään ja hylkeenpyytäjistään. Käyntimme aikana saarella juhlittiin Kihnun merifestivaaleja. Tarjolla oli matkamuistoja, erilaisia herkkuja, kansanmusiikkia ja muuta ohjelmaa. Saarelaisia kuljetettiin meille jo tuttuun virolaistapaan kuorma-autoilla, joiden lavalla oli penkkejä. Saarella on myös vankka kanta vanhoja sivuvaunullisia moottoripyöriä. Sataman kärjessä oli tanssiesityksiä ja musiikkia, yleisöä viihdytti oululainen kansanmusiikkiyhtye Kassiahastus, ja virolainen punk-yhtye Tuberkuloited innosti yleisön pogoamaan.

Juhlan kunniaksi naiset ja pikkutytötkin olivat kansallispuvuissa. Siihen kuuluu raidallinen monivärinen kihnulaishame ja kirjava päähuivi. Avioituneet naiset lisäävät asuun esiliinan. Kysyimme raitojen merkitystä, koska hameiden kuviot olivat hieman erilaisia. Kuulimme, että usein perheillä on omat mallinsa, vaikka tapa ei ole yhtä säädelty kuin skottien kilteissä. Naisella voi olla monta hametta, kirkkaampia sävyjä iloisiin juhliin ja tummempia, jos on surua.

Suunnilleen samankokoinen Ruhnun saari oli hiljaisempi, ja pienempi Abruka samoin. Saaret ovat kauniita ja perinteiset kylämiljööt viehättävät silmää. Toki saarilla on myös pois muuttaneiden kesäasutusta: se ehkä turvaa niiden tulevaisuutta. 

Kihnun komea majakka.

Kihnun lampaita. Abrukassa näimme myös pitkäsarvista ylämaankarjaa.

 

Tuberkuloited villitsi merifestivaalien juhlakansaa.

Naisia kihnulaishameissaan.

Perinteinen menopeli.