Viroon ...

Tiikan tämänvuotinen suuri tutkimusmatka suuntautui Viroon. Emme tosin suunnitellet sitä kovin ehdottomasti, mutta kävin kuitenkin Lauttasaaressa John Nurmisen kaupassa ostamassa Itäisen Viron merikorttisarjan.

Ja niin sitten kävi, että kruisailtuamme aikamme Itäisellä Suomenlahdella erilaisten miehistöjen kautta Tiikka suuntasi Kalbådagrundin majakalle ja siitä edelleen kohti itäistä Viroa.

Tässä sitten alkajaisiksi yleisiä huomioita.

Viron rannikon veneilyolosuhteet ovat aika karut. Rannikko on avoin ja suojaton, varsinaista saaristoa ei ole, vaikka kylläkin joitakin suuria ja mielenkiintoisia saaria. Rannat ovat matalat ja kiviset. Luonnonsatamia ei ole. Sinänsä olosuhteet ovat siis aika samankaltaiset kuin Perämerellä - ja siihen olimme jo tottuneet. Viitoitettuja väyliä ei juurikaan  ole, paitsi suurten satamien suulla.

Viron merikortit ovat hyvin yksityiskohtaiset. Siinä ne poikkeavat Ruotsin merikorteista, jota antavat vaikutelman, että yksityiskohtia ja mm syvyysmerkintöjä on jopa piiloteltu. Virolaisissa korteissa rannat näyttävät tavattoman kivisiltä, kiviä on jopa satamien sisäänajoväylillä. Tarkemmin katsoen kivet ovat useimmiten syvällä, ja niiden viereen on suluissa laitettu syvyysmerkintä. Esimerkiksi, jos kuuden metrin syvyisessä vedessä on neljään metriin nouseva nyppylä, se on merkitty kiveksi.  Joten ensi vaikutelma on hälyttävä - ennen kuin siihen tottuu.

Merikortteihin tehdyt vierassataman merkit ovat epäluotettavia. Satamia on merkitty paikkoihin joissa palveluja ei ole, ja satamia puuttuu kartoilta. Viroon kannattaa hankkia John Nurmnisen kaupasta englanninkielinen ja englantilaisen harrastajan tekemä satamaopas. Meillä ei sitä ollut, mutta saimme selailla erään suomalaisen veneilijän satamaopasta. Ennen matkaa ja sen aikana selvittelimme satamia ja niiden palveluja älypuhelimen avulla intermnetistä - mutta yllättävän vähän tietoa löytyi.

Virolaiset veneilevät vähän - varmaan johtuu osin pitkälle karuista olosuhteista. Veneily on kumminkin nousussa, uusia satamia rakennetaan, palveluja kohennetaan ja laitureita parannetaan. Näkee kyllä, ettei asiasta ole vielä paljoa kokemusta. Pahin puute on septitankin tyhjennyspaikkojen puuttuminen jokseenkin kaikkialta, eräs veneilijä sanoi nähneensä likavesiä laskettavan satama-altaaseen.

Satamien vierasveneistä suurin osa oli suomalaisia, sitten oli virolaisia, ja jonkin verran  saksalaisia, venäläisiä ja tanskalaisia. Vierassatamien satamamaksut ovat korkeat, 50-100% korkeammat kuin Suomessa, eikä se ole suhteessa usein niukkoihin palveluihin. Lähes kaikkien satamien lähellä oli kuitenkin ravintoloita, jotka olivat myös paikallisten suosiossa, ruoka oli yllättävän hyvää, ja tietysti halvempaa kuin Suomessa.

Eksotiikkaakin löytyy. Perinteisiä hyvin hoidettuja kylämaisemia. Ja etenkin saarissa ja syrjäseudulla palvelee vielä neuvostoaikaisia sotilaskuorma-autoja, Gazeja ja Uazeja. Usein niiden lavalle on laitettu penkkejä, ja ne hoitavat jonkinlaista paikallisliikennettä.

Merikortit ja veneilytarvikkeet kannattaa hankkia Suomesta, sillä virossa tosiaan veneillään aika vähän. Jos puute yllättää, Piritan satamassa Tallinnassa on kyllä parikin melko hyvää venetarvikemyymälää. Yllättävä ongelma oli, että emme olleet löytää polttospriitä spriikeittimeemme, ei sitten millään, edes Piritasta eikä koko Tallinnasta. Ilmeisesti alkoholin käyttö on ankarasti rajattu juomiseeen.  Lopulta löysin eräältä huoltoasemalta K-metyl nimistä auton polttoaineen lisäainetta (etiketin mukaan 95 % etyylialkoholia, loput propanolia ja isopropanolia). Se toimikin loistavasti, tuoksui paremmalta kuin Sinol, ja oli halpaa.  Vasta retkemme lopussa, Hiidenmaalta Kärdlan satamasta löytyi virallista polttospriitä.

Entä miksi mennä Viroon, noin yleisesti ottaen?  Monestakin syystä. Viron luonto on erilainen ja komea, tavattoman rehevä, pajon kukkia. Ja kultturimaisemat ovat vaikuttavia. Kyläyhteisöt ovat hienoja, ja rakennukset hyvin hoidettuja. Ja suomalaiset tulevat hyvin toimeen virolaisten kanssa, jos ei muuten, niin solkkaamalla suomalaisvirolaista sekakieltä. Virolaiset eivät ole ylenpalttisen sydämellisiä, vaan pikemminkin mukavia ja tutunoloisia. Viron retki oli vielä luultuakin positiivisempi kokemus. Tulemme varmaan toistekin.

Tarkempia havaintoja seuraa ...

Kalbådagrundin kautta kohti Viron rannikkoa.