Hylkeiden vieraana

Vaikka olen liikkunut merellä 1960- luvulta lähtien, en ole koskaan tavannut hylkeitä (paitsi kerran Hailuotolaisen kalastajan rysään hukkuneen hallin).

Kävimme Ahvenanmaan luoteisreunalla sijaitsevalla Själskärin majakkasaarella - nimestä huolimatta siellä ei kuitenkaan näkynyt hylkeitä. Sitten suuntasimme kohti Eckerön venesatamaa. Päätimme suunnata reittimme Märketin majakkasaaren vierestä - se on Suomen läntisin piste ja puoliksi Ruotsia. Ohjelmoin reittipisteet satelliittinavigaattoriin - valmiita väyliä ei täällä ollut. Sää oli helteinen ja meri tyyni - välillä ajettiin sinilevän seassa.

Sitten merestä nousi edessämme pyöreä möhkäle, joka pian katosi. Se oli hylkeen pää! Olimme innoissamme. Pian näimme seuraavan hylkeen. Ja sitten taas. Ennen pitkää olimme bonganneet seitsemän hyljettä.

Eikä se jäänyt siihen. Reittimme kulki pienen luodon vierestä. Kaukaa se näytti oudon muhkuraiselta. Kun tulimme lähemmäs, näimme, että luodolla makasi hylkeitä aivan vieri vieressä ja jopa päällekkäin. Niitä oli kymmenittäin, ehkä puolensataa. Kun ohitimme luodon, hylkeet loikkasivat veteen ja lähtivät uimaan kohti venettämme. Pian ne kuitenkin hajaantuivat.

Tunne oli ihmeellinen, melkein pyhä. Tuntui kuin olisimme olleet valittuja.

Ahvenanmaan muumisaaristo

Tove Jansson vietti lapsuutensa kesiä Pellingissä. Olen ajellut joitain kertoja pienen Klovharun luodon ohi (Pellingin lounaispuolella, se on Janssonin ja Tuulikki Pietilän mökkisaari). Läheistä Söderskärin majakkasaarta ympäröivät luodot on selvästi piirretty ”Muumipappa ja meri”- kirjaan. Mutta Muumipapan majakka ei kuitenkaan ole Söderskär.

Itse asiassa löysimme tämän majakan. Se on Själskärin luodolla seisova majakka Ahvenanmaan länsireunalla. Saareen on vaikea rantautua ilman perävenettä, vain muutamassa paikassa pääsee riittävän lähelle, mm vanhan laituripaikan luona. Saari on jokseenkin puuton ja vaikuttava. Olen varma, että tämä on oikea majakka (vertaa vaikka muumikirjan kuviin). Ja Janssonille myös Ahvenanmaa oli tuttua seutua.

Se oikea Muumipapan majakka?

Mutta todellinen ihmeiden saari ja oikea muumisaari on Kökarin länsipuolella sijaitseva Källskär. Vuonna 1958 ruotsalainen vapaaherra Göran Åkerhjelm ”löysi” purjehtiessaan Källskärin. Hän ihastui tähän taianomaiseen saareen, ja osti sieltä palstan, jolle alkoi rakentaa omaa kesäparatiisiaan. Arkkitehti Reima Pietilä suunnitteli sinne jykevän hirsihuvilan. Rakennettiin myös huvimaja ja vierasmaja. Huvilan ympärille raivattiin kivimuurien ympäröiviä puutarhoja, joihin istutettiin eksoottisia kasveja, löysin sieltä jopa viiniköynnöksiä. Läheisestä lähteestä johdetaan kasteluvettä kasvimaille. Vapaaherra somisti tiluksiaan myös marmorisilla antiikin patsaiden jäljitelmillä, ja korkealla kalliolla seisoo metallinen Hermes. Tämä ihmeellinen maailma on nykyään suosittu vierailukohde, sillä vapaaherra lahjoitti tiluksensa Ahvenanmaan maakuntahallitukselle, joka huolehtii rakennusten ja puutarhojen ylläpidosta.

Åkerhjelmin hirsihuvila

Patsas ja luola

Kivipuutarhoja

Mutta takaisin muumeihin. Tove Jansson oli ollut kesävieraana vapaaherran luona (Tuulikki Pietilä oli arkkitehti Reima Pietilän sisar, ehkä yhteys syntyi tätä kautta). Ja minusta tuntuu kovin siltä, että juuri tämä saari on monella tapaa Muumilaakson prototyppi. Jylhät kalliot ovat ehkä olleet mallina yksinäisille vuorille, ja saaren pohjoisosan vanha kalastusmaja sijaitsee syvässä laaksossa. Ehkä hiekkainen poukama on se, jossa muumit kävivät uimassa ja Muumipeikko sukelsi helmiä Niiskuneidille. Ja saarella oli useita luolia Nipsun löydettäväksi. Vaikutteiden saaminen on mahdollista, sillä Jansson ja Pietilä vierailivat saarella ensimmäisen kerran 1960-luvun alussa, kun Åkerhjelmin huvila ei vielä ollut valmis. Vapaaherra pyysi Janssonia maalaamaan taulun (”Källskär”), jossa olisi kaksi (!) Vilijonkkaa. Todistettavasti Jansson vietti 1970-luvulla vapaaherran huvilassa ainakin kolme kesää (ja Åkerhjelm itse ehti nauttia saarestaan 27 vuotta).

Noidan mökki. (Åkerhjelmin skottilaisen serkun, miss Morrisin)

Näköala korkeimmalta kukkulalta yli Muumilaakson (löytyikö juuri täältä Taikurin hattu?)

Poukama, jossa muumit kävivät uimassa; onko takana Nipsun luola?

(Olen käyttänyt lähteenä lukuisia Källskäriä esitteleviä internet-sivuja, jotka löytää googlaamalla. Kuvat on kyllä omia, ja Jollan kameran linssissä oli aurinkorasvaa jota ei meinannut saada millään pois.)

Muumitalon mallina on ollut Glosholmin majakka Pellingissä. Sitä ei enää ole, koska se tuhottiin vuonna 1940.

Jälkikirjoitus vuodelta 2018:

En yleensä korjaile blogiani, ne ovat ajan lapsia, ja jälkiviisaus on aina hieman epäilyttävää. Mutta nyt teen poikkeuksen.

Mikä on Tove Janssonin yhteys Ahvenanmaalle ja Kökariin. Voiko Sälskärin majakka olla Muumipapan majakan esikuva? Sen mallista majakkaa ei nimittäin ole Suomenlahdella. Mutta onhan aina kuvia. Lähin samanlainen majakka on Ahvenanmaan Sälskär. Koetin selvittää asiaa tutkimalla ruotsalaisen Boel Westin kirjoittamaa Tove Janssonin ”parasta ja laajinta” elämänkertaa (2007). Hieman sekavassa ja aika ”taiteellisessa” kirjassa tuntuu kuitenkin olevan aukkoja. Vuonna 1941 Tove maalaa Ahvenanmaalla ja on siellä mukana näyttelyssä. Toven rakastettu ja sulhanen Atos Wirtanen, jonka Tove tapasi 1940- luvulla, oli myös kotoisin Ahvenanmaalta. Mutta enempää en tästä saanut irti. Ei siis voi tietää.

Onko Tove Jansson voinut vierailla myös Källskärillä? Tässä tulee ongelma, sillä varmaa on, että Tove vieraili Källskärillä ensimmäisen kerran1960-luvun alussa Tuulikki Pietilän kanssa. Aiemmasta ei ole tietoa. Källskärin jylhät kalliot ja syvät laaksot tuovat mieleen Muumilaakson Taikurin vuoren ja Yksinäiset vuoret. Pellingin seutu puolestaan on varsin tasaista. Ajoitus ei kuitenkaan täsmää, sillä keskeiset muumikirjat ilmestyivät 1946-1957. Vain ”Muumipappa ja meri”- kirjaan Sälskär ja Källskär olisivat voineet vaikuttaa.