Uusia seikkailuja odotellessa

No niin, veneilykausi 2016 alkoi yllättäen, tosin vain pienin yllätyksin. Keväällä tietysti aina enemmän kunnostusta kuin olisi odottanut. Tänä vuonna yllätti täkin huono kunto, joten ei muuta kuin vanhasta lakasta huonoksi mennyttä pintaa pois (ei koskaan enää halpislakkoja veneen pintaan!!!). Ja koska mahonkitäkki on haalistunut läikikkääksi, päätin sekoittaa lakkaan mahonkipetsiä. No, tuli hiukan parempi. Ja kajuutan katon reunojen vuotokohtien etsintä ja paikkausta. kajuutan kattomateriaalin (salmiakkikuvio muovimatto) uusintaa näin siirretään, kun en ole keksinyt miten uuden katon tekisin.

Lisää uudistuksia. Suomenlahden suolainen vesi syö peräsimeen kiinnitetyn sinkkianodin olemattomiin yhdessä kesässä. Oulussa se kesti 3-5 vuotta.  Neuvoteltuani muutaman veneilijän kanssa päätin jättää koko anodin pois (peräsin, potkuriakseli ja kalarauta kun on rosteria joka tapauksessa)! Mielestäni anodin sinkki vain siirtyy ennätysvauhtia pronssisen potkurin pinnalle röpelöiseksi kerrokseksi, mikä pitää sitten keväällä hinkata hiekkapaperilla pois. Uusi teoria: ei anodia, ei murheita! Joten seuraan tilannetta.

Ja se pieni yllätys: kun keväällä pyöräytin moottorin käyntiin, se ei käynnistynyt. Teoria: jos startti pyörittää konetta eikä se käynnisty, polttoainesysteemissä on ilmaa. Ilmaus - ja kone hyrähti käyntiin! Viikon kuluttua vesillelasku - eikö kone taaskaan käynnisty. Taas ilmaus, ja kone käy. En keksi ilmiön syytä. Viime kesänä Kotkassa kolmitiehana meni väärään asentoon, jolloin kone imaisi ilmaa ja pysähtyi - ja piti ilmata. Jäiköhän silloin joku ilmausruuvi löysälle - jolloin talven suuret lämpötilavaihtelut aiheuttivat alipaineen ja vetivät ilmaa sisään.

Joka tapauksessa, polttoainetankin vaihtava kolmitiehana oli mennyt huonoon kuntoon. Uuden hanan asennus (hana on ihan erilainen) edellytti uuden kiinnityssysteemin rakentamista ja letkujen järjestyksen vaihtoa. Samalla vaihdoin polttoainetankkien ylivuoto/huohotusletkut. 50-vuotiaat kumiletkut olivat hapertuneet ja alkaneet vuotaa alapinnoiltaan, ja ilmeisesti ne olivat salaa tihkuttaneet polttoainetta veneen kylkilautoja pitkin tankatessa tai ajettaessa täydellä tankilla merenkäynnissä. Ei paljoa, koska ei se pilssivedessä näkynyt, mutta huomasin polttoaineen tankkien kohdalta kostuttaman pohjamaalin keväällä.

Ja kun uusi suuri tutkimusretki on vielä edessä (jo toki on ajeltu mökille Haxalöön ja Pellingin saaristoon), voisin tässä välissä päivittää viime kesänä testatut Viron satamat. Juttua seuraa.