Joten niin siinä kävi, että keväällä hommasin uuden satelliittinavigaattorin karttaplotterilla. Ostin halvan mallin, koska en oikein osannut arvioida niiden ominaisuuksia myyntiesitteiden perusteella. Jos se siis olisi surkea, vahinko olisi pieni. Ostin siihen myös perusmallia laajemmat kartat (Navionics Gold - koko Itämeri ja järvet). En katunut sitä.
(Samalla hommasin uuden magneettikompassin. Vanhan kompassin astenumerot alkoi irrota, ja killuivat siellä täällä kompassin vaimennusnesteessä).
Miksi muutin mieleni, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että karttaplotteri ei opeta navigoimaan? Oli kaksi syytä: sumu ja pimeys. Perämerellä veneilykautena ei esiinny kumpaakaan. Mutta etelässä olen joutunut jo kolme kertaa sumun vangiksi. Ja pari kertaa piti navigoida pimeässä todella vaivalloisesti.
Sitä paitsi ehkä osaan jo navigoida riittävästi. 1980- luvulla magneettikompassin avulla navigointi Perämeren rannattomilla aavoilla oli aika kiinnostavaa.
Joten pari sanaa käyttökokemuksista. Ensiksi, halvan laitteeni pieni 5" näyttö tuntuu ihan riittävältä, ja se näkyy hyvin myös auringonpaisteessa. Kosketusnäyttöä en halunnut, ja niin on hyvä. Sateessa ja kovassa merenkäynnissä haluaa tähystää myös kattoluukun kautta, ja silloin laitteen päälle tulee roiskeita. Joten kunnon mekaaniset painikkeet on paikallaan.
Laite toimi hyvin ja sen käyttö oli helppoa - huonosta käyttöohjeesta ei juuri ollut haittaa. Huomasin että laite käyttää GPS- satelliittien lisäksi myös venäläisiä Glonass- satelliitteja ja differentiaali-GPS satelliitteja (niin varmaan kaikki uudet laitteet). Joka tapauksessa, tarkkuus näytti olevan muutaman metrin luokkaa.
Ja sitten miinukset. Vaikka laite on tunnetun valmistajan (Raymarine), sen käyttöliittymä on huono. Sen suunnittelija ei ilmeisesti koskaan ole itse käyttänyt navigaattoria tositilanteessa. Tämä on nykyaikana tietysti ikävänä tapana. Ohjelmat ovat nörttien tekemiä, olentojen jotka eivät poistu sisätiloista ja käyvät ravintoina kokista ja noutopizzaa.
Tarkennan. Sellaiset jatkuvasti tarvittavat toiminnat, kuten kurssille meno, reittipisteelle meno, kurssille ajon lopetus, jäljen aloitus ja jäljen lopetus, pitäisi tietysti olla mahdollismman helpot ja perusvalikossa päällimmäisenä. Mutta esimerkiksi kurssille ajon lopetus vaatii viisi klikkausta, ja vaihto uudelle kurssille vielä enemmän.
Kartat osoittautuivat yllättävän hyviksi. Koko kesänä en löytänyt yhtään virhettä, väylät ja viitat on merkitty, ja jopa pienten vierasvenesatamien sisäänajot on usein reititetty (no, yksi puuttuva viitta löytyi, mutta se voi johtua monesta syystä). Ainoa "virhe" oli, että Helsingin kasuunia ei oltu merkitty majakaksi (vaikka se on majakka vielä tuoreessa merikortissa, ja uskoisin että se on toiminnassa). Se löytyi tosin kyllä oikeasta paikasta pienen pienenä tornimerkkinä.
Hieman ihmeellistä on, että reittipistettä ei voi syöttää suoraan koordinaatteina (tai voi kyllä hyvin vaivalloisesti, tekemällä mielivaltaisen reittipisteen ja editoimalla sen koordinaatteja). Kaipasin myös lokia, johon tulisi kokonaismatka ja ajoaika. Matkaa voi kyllä mitata antamalla koneen piirtää jäljen, mutta piirretyt jäljet jää silloin näyttöä sotkemaan.
Mutta mutta .... mietin, miten nuo plotterin kartat on tehty. Ne on ilmeisesti kopioitu useista lähteistä enemmän tai vähemmän laillisesti (varmaan jossain Kiinassa). Digitoinnin jäljiltä kartoissa on paljon roskia, muun muassa merikorttien rajaviivoja ja selittämättömiä pikku täpliä. Niitä ei varmaan ole uskallettu poistaa.
Kaiken kaikkiaan käyttökokemus on hyvä. Silti kaipaan 15 vuotta palvellutta vanhaa navigaattoriani. Jotenkin koordinaateilla ja suuntakulmilla operointi tuntui paljon oikeammalta. (pidän toki vanhaa navigaattoria mukana varalaitteena).
Ja vielä se tärkeä muistutus. Navigoinnin täytyy aina perustua riittävän uuteen painettuun merikorttiin. Plotteri on vain apulaite - ja elektroninen koje voi varoittamatta hajota koska tahansa.
 |
| Tiikka kotisatamassaan, jylhässä Kipparilahdessa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti