Hankalat väyläviitat

Aikoinaan Suomen vanha ja hyväksi havaittu meriviitoitus muuttui täysin toisenlaiseksi. Ensinnäkin, käyttöön otettiin myös merialueilla sisävesien jokiviitat (lateraaliviitat). Se on kummaallista, sillä on paikkoja joissa väylän suunta ei ole ollenkaan selvä. Sitä paitsi täysvihreät ja täyspunaiset viitat näkyvät huonolla säällä huonosti. Ruotsissa niissä sentään on tunnistusta auttavat hatut. Ymmärrän kyllä että se on työvoima- ja rahakysymys, sillä talvella jää vie hatut mennessään.

(Jotain järkiintymistäkin näkyy: joillakin alueilla, mm Kustavissa, lateraaliviitoituksia on muutettu uudelleen kardinaaliviitoitukseksi, sen huomaa vanhemmista merikorteista)

Linjataulun väriksi tuli liiankin usein punaisella pohjalla keltainen raita. Virkamiehen on varmaan mahdotonta ymmärtää, että meriolosuhteissa punainen väri näkyy huonosti.

Kardinaaliviitoitus muutettiin myös. Nyt viitta osoittaa, missä ilmansuunnassa viitta voidaan ohittaa. Aiemmin se osoitti karin tai matalikon suunnan. Muutos on filosofisesti mielenkiintoinen. Vanhassa järjestelmässä viitoitus auttoi kipparia jäsentämään ympäristöään, ja jätti vastuun tiedon tulkinnasta kipparille. Nyt viranomainen ottaa itse vastuuta kipparin puolesta. Pitää vain pysyä väylällä, mutta ei ole tarpeen ymmärtää, millaiset olosuhteet vallitsevat.

Tietysti tämä on turhaa jeremiaadia ja ero on hiuksenhieno. Mutta ero on, ja vihjaa siihen että jatkoa seuraa. Ehkäpä viranomainen haluaa pitkän päälle ja satelliittinavigoinnin yleistyessä luopua kokonaan viitoituksesta. Säästäisihän se taas rahaa. (pitääköhän muistuttaa että satelliittinavigointi kehitettiin sotilaskäyttöön, ja sotilaat voivat kytkeä signaalit päältä koska tahansa ja ilman ennakkovaroituista. Ainakin kunnes Euroopan Galileo-järjestelmä saadaan toimintaan, ja ehkä sen jälkeenkin).

Kaikkiaan, kaikki kehitys ei ole hyvää. Olen jo monissa asioissa menettänyt uskon meillä toimivaan asiantuntevaan virkamisekuntaan. Ehkä asiantuntemusta on joskus ollut mutta se tuntuu harvinaistuvan. Virastot ottavat itselleen vastuuta jota ne eivät kumminkaan pysty kantamaan. Ja liiankin usein huonoja päätöksiä perustellaan Brysselillä.