Muutama vuosikymmen sitten valtio rakensi tai kunnosti Perämerelle kalastussatamia. Niitä on kymmeniä. Rakennettiin aallonmurtajat, ruopattiin satamat, tehtiin laiturit ja huoltorakennukset ja viitoitettiin sisäänajoväylät. Tarkoitus oli edistää kalastajien elinkeinoa alueella jossa luontaisia satamia on kovin vähän. Mutta aina eivät asiat edisty niinkuin ajatellaan. EU:n myötä ansiotyönä tehty kalastus on vaikeutunut, se on mahdollista vain hyvin suurilla ja tehokkailla aluksilla ja suurten kaupunkien lähellä. Nuo hyvää tarkoittavat satamat ovat autioituneet, niissä liikkuu ehkä muutama kotitarvekalastaja ja jokunen huvivene. Laiturit ovat ränsistyneet ja huoltorakennkset on lukittu tai vuokrattu pois.
Monet noista satamista on merkitty myös pienveneiden vierasvenesatamiksi. Mutta palveluja ei niissä ole. Sen sijaan on ainutlaatuinen rauha. Lokit jaksavat odottaa satunnaista kalastajaa ja koskeloperheet sukeltelevat hiljaisessa satama-altaassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti