Vuosia sitten veneilin Vaasan seudulla. Sattui eteen näppärän näköinen oikoväylä joka lyhensi huomattavasti matkaa Vaasaan. Viittoja tosin oli aika tiheästi ja merikortti valisti ystävällisesti: "väylä on vaikea navigoida".
Todellisuus oli vielä pahempi. Viitat olivat lyhyitä, metrin mittaisia, ja näköjään tehty maalatusta sähköasennusputkesta. Ja niitä oli paljon, välillä kymmenen metrin välein. Melkein yhtä paljon niitä oli kuin väylän varreella kiviä. Osa viitoista olikin laitettu kiven päälle. Pian putosin kartalta. Joko ohitimme tuon mutkan vai onko se mutka vielä edessä. Mahdotonta saada selville tikkuja ja kiviä tuijottamalla. Ensi kerralla ruksaan lyijykynällä karttaan jokaisen ohitetun viitan. Ajamme ryömintävauhtia ja lopulta selviämme väljemmille vesille - käymättä kivellä.
Nyt ohitamme tuon väylän ja Vaasan kivet. Mutta Ouran saaristo Merikarvian lähellä on yllätys. En ollut tiennyt että näin hienoa paikkaa on olemassakaan. Ja kivistä. Luulin jo nähneeni kaikki maailman kivet, mutta täällä on puolet niistä. Saaret ovat kuin valtavia kivikasoja joilla kasvaa puun kokoisia tyrnejä. Aurinko paistaa ja kova tuuli piiskaa vettä. Navigointi on outoa koska saarten kokoa on vaikea arvioida. Ne ovat miniatryyrisaaria, kokoaan pienempiä. Saariston Bonzai-puita.
Ouran saaristossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti