Eräänä kesänä päätimme ajaa Porin kaupunkiin, jossa miehistön kapinoiva osa voitiin päästää junaan. Sinne oli hyvänlainen jokitaival. Joen suulla tuli pientä epäselvyyttä, mihin haaraan väylä jatkuu. Tarkistimme sijaintimme satelliittinavigaattorilla - ja ajoimme väärään haaraan. Karttojen pohjakuvat voivat olla kymmeniä vuosia vanhioja, koska niillä ei juuri ole merenkululle merkitystä. Joen suistossa uomat muuttuvat usein. Siksi erehdys oli ehkä ymmärrettävä.
Kokemäenjoen suisto on suuri jokien ja saarten labyrintti. Ajoimme varovasti virtaa ylös, eivätkä maisemat pian vastanneet ollenkaan merikorttia, joka oli muutenkin hyvin suuripiirteinen. Yhä uusia mutkia ja joenhaaroja tuli vastaan, ja koetimme valita aina suurimman. Tunnelma oli kuin jossain Mississippin suistomailla. Tiheät viidakot ulkottuivat aivan rantaan asti, ja rannat olivat täynnä erilaisia asumuksia ja rantasaunoja. Ihmiset loikoilivat kuisteilla ja laitureilla ja katsoivat mielestämme hieman ihmetellen ohi lipuvaa venettä. Pitkään harhailtuamme - joki oli onneksi syvä ja kivetön - alitimme voimajohdon. Sen avulla hoksasimme missä olimme ja pääsimme puikahtamaan joen pääuomaan. Vielä jatseilta tutun Kirjuriluodon ohi, ja olemme kaupungin kainalossa vieraslaiturissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti