Pakkoruotsia

Gullkronassa on ollut hyvä ja suosittu vierasvenesatama. Ehkä sen pitäjät väsyivät siihen, mutta se on edelleen luonnonkaunis ja kiva käyntipaikka, jossa on museo, kahvila, tuulimylly ja vanha luotsitupa.

Vanha kalastaja, ehkä isäntä, tulee juttelemaan.

-Fin båt.
- mmm
- Talar du svenska?
- Joo-oo.

Sitten ei auttanut muu kun jatkaa. Oli mielelenkiintoista puhua ruotsia tilanteessa, missä kumppani ei kahden lauseen jälkeen vaihda englantiin.  Kalastaja oli niitä saman näköisiä vanhoja kalastajia, jotka muistuttavat tuulepieksämää kummelia, josta on maali karissut. Jos hän menisi rantaan istumaan, häntä ei matkan päästä erottaisi.

Vanhan puuveneen omistaja pääsee helposti juttuun kalastajien kanssa. Puhumme puuveneistä, kalastuksesta, ja vanhoista hienoista moottoreista. Purjehtijoista kalastajilla on usein mielipide, jota en viitsi tähän panna. Mutta vaikka vanhat petroolikoneet ovat viehättäviä, lopulta pitää todeta.

- Men dock är det bra att ha diesel. Den fungerar alltid.

Olen samaa mieltä.

Toinen pakkoruotsipaikka oli Maksmossa (Vaasan lähellä).

Satamassa oli muutama vanha polkupyörä, ja kehotus lainata pyörää kauppareissua varten. Merenkävijöitä alituiseen vaivaava kova jano saa meidät pyöräilemään muutaman kilometrin kylälle. Se on varsin tyhjä ja kauppa on kiinni. Mutta ehkäpä kesäkioskissa tärppää paremmin.

Kioski on parin kilometrin päässä meren puoleisella rannalla. Täällä on veneitä, vajoja ja laitureita. Väkeä tulee ja menee; lapsia, onkimiehiä, kalaan lähtijöitä. Haemme kioskilta oluet ja menemme terassille. Pari paikallista miestä on kiinnostunut juttelemaan. Toinen heistä puhuu ruotsia, josta juuri ja juuri saa selvää. Toinen puhuu kieltä jota emme lainkaan käsitä, se on kuulemma paikallista ruotsia. Ilmenee että molemmat ovat luotseja. He käyvät työssä siellä, missä laivatkin liikkuvat, Kemissä ja Raahessa, ja ovat nyt lomalla. Puhumme kaikenlaista.  Ruotsia puhuva mies tulkitsee ruotsiksi kaverinsa puheet. Kaveri ymmärtää meitä, mutta me emme häntä.  Paikallismurre on kuulemma pikkuisen hankalaa.

Juttutuokio on mitä miellyttävin, ja olut on hyvää.