Tuulivoimaa

Tuulimyllypuistot ovat Perämerellä jo tavallinen näky. Vilkaisu merikortttiin osoittaa, että Perämeri on suorastaan ihanteellinen tuulivoiman tuottamiseen. Rannikot ovat pääosin saarettomia ja harvaan asuttuja. Vedet ovat rantojen lähellä matalia, ja jopa kaukana merellä löytyy matalia luotoja tai vedenalaisia särkkiä, joille on helppo rakentaa. Perämerellä liikkujat toisaalta tietävät alueen perin tuuliseksi. Miksi siis ei rakennettaisi?

Taloudellisia realiteetteja toki on. Sähkön siirtoverkkoa joudutaan vahvistamaan, ja talvisin ahtojäät ovat todellinen riski kaikile merenpohjasta nouseville rakenteille. Mutta tämä riski on jo opittu hallitsemaan, vaikka se tuokin lisäkustannuksia.

Entä ne pluspuolet? Tuulivoima alkaa jo olla teknologisesti kypsää, joten myllyillä on edessään vuosikymmenien tuotantokausi. Kun rakentaminen ja huolto on kuoletettu, jokainen tuotettu megawatti on ilmainen ja syntyy ilman ekosysteemiin kohdistuvaa rasitusta.

Ainoaksi energiamuodoksi tuulivoima ei kelpaa, mutta täydentävänä energianlähteemä se on arvokas. Uudet tariffimuodot, aktiivinen kulutuksen ohjaus ja muut energian hyödyntämistä parantavat järjestelyt vain lisäävät sen edullisuutta.

Etelässä käyty tuulimyllyjen vastainen kampanjointi on kuin toiselta planeetalta. Kippari on yöpynyt monessa venesatamassa tuulimyllyjen katveessa, jopa alle 50 metrin päässä lähimmästä myllystä. Voin vakuuttaa, että ne ovat käytännössä äänettömiä. Myllyn ääni syntyy roottorin lapojen suhinasta ja vanhemman mallisten myllyjen vaihteiston hurinasta. Äänen voi kuulla kun menee aivan viereen seisomaan, muuten se hukkuu tuulen kohinaan jo alle sadan metrin pässä - ja tyynellä mylly ei pyöri. Kuolleita lintuja ei myllyjen alla todellakaan löydy, vaikka linnut eivät niitä pelkää, vaan lentävät tyynesti myös pyörivän myllyn lapojen välistä. Jos joku ei ole tuulimyllyä nähnyt, voin kertoa, että ne pyörivät hämmästyttävän verkkaisesti. Etenkin uudet ja kaikkein tehokkaimmat.

Rakentamisen vesistöhaittoja en osaa pitää vakavina - verrattuna esimerkiksi väylien ja satamien ruopppaamisen ja merenpohjan maa-ainesten noston kaltaisiin hyvin tavallisiin töihin joissa pohjaa myllätään aivan eri suuruusluokassa. Näistä en olle nähnyt meteliä nostettavan.

Jäljelle jää siis maisemahaitta. Siksi myllyt pitää tehdä avomerelle, ja mieluiten Selkä- ja Perämerelle. Tervetuloa, myllynrakentajat. Tilaa on tuhansille myllyille, jopa enemmällekin. Valehtelematta!