Limingan sargassomeri

Kun lähteee Oulusta etelän suuntaan, edessä on pitkiä avomeritaipaleita. Toisaalta veneen pakkaamiseen ja matkakuntoon saamiseen menee aikaa, ja äkkiä on jo iltapäivä. Siksi on kätevää ajaa ensin Hailuotoon, Marjaniemen hyvin varustettuun ja merelliseen satamaan. Sitten voi heti aamulla suunnata pitkälle avomeriosuudelle - jos sää on suotuisa.

Marjaniemen karu mutta hyvin varustettu satama kutsuu.

Samalla välttää kätevästi monen veneilijän kammoaman Liminganlahden "sargassomeren". Hailuodon ja mantereen välissä kulkee ihan hyvin viitoitettu ja tavallisille purjeveneillekin riittävä sisäväylä. Mutta etenkin loppukesällä valtavat meriruohot nousevat pohjasta jopa yli kolmen metrin syvyydestä, ja takertuvat veneen potkuriin. Niitä saa sitten irroitella, jopa useampaan kertaan. On myös hiukan kamnnmottavaa ajaa venettä ruohojen sekaan, vaikka luotain näyttääkiun monta metriä vettä. Ilmiön syynä on Limingan seudun laaja ja hyvin intensiivinen tehomaatalous. Pieni joki syöttää valtavat ravinnemäärät Liminganlahteen, jonka vesi vaihtuu huonosti kahden kapean ja matalan salmen kautta.

Kun Hailuoto on sitten sivuutettu, alkavat avarat vedet. Raahen edustalla suuntaa näyttää vanha puinen Taskun pooki, joka noudee merestä kauan ennen kuin matalat saaret sen ympärillä. Nykyisin suuntaa antavat myös Rautaruukista nousevat savupilvet, usein jo ennen kuin mitään maata näkyy. Tällä kertaa ohitimme Raahen, joka on muuten monesta käynnistä tuttu. Se on mukava pikku kaupunki, jolla on kunnioitettavat meriperinteet, ja jossa kesäisin pidetään mainio jazz-festivaali. Se on myös viimeinen paikka ottaa polttoainetta ennen Pietarsaarta. Perämerellä tankkauspisteet ovat todella harvassa.