Veneilijä voi löytää jatulintarhan melkein mistä vain:
Suomenlahdelta, Saaristomereltä tai Pohjanlahdelta. Ja kun sellaisen
löytää, tulee lähes ajattelematta mieleen, mitä pitää tehdä.
Pitää kävellä se läpi. Ja näin jatulintarhoja on varmaan
aikanaan käytettykin. Vaikka niitä on joskus myös pelätty. Nehän
voivat olla muinaisten pelottavien jättiläisten, jatulien
taikakuvioita.
Jatulintarhojen historia katoaa muinaisuuden hämärään. Niitä ja
sen kaltaisia kivilabyrinttejä on löydetty lähes kaikkialta
vanhasta maailmasta: Euroopasta, Lähi-idästä ja Intiasta. Osa
niistä on ikivanhoja. Niiden tarkoitusta ei tarkkaan tiedetä, tai
sitten niitä on ollut useita. Ne saattavat liittyä uskontoihin,
riitteihin ja taikoihin. Muuta selitystä ei oikein ole - ja jostain
syystä niitä kuitenkin on tehty.
Kippari on löytänyt kymmenisen jatulintarhaa, osan Perämereltä
ja osan itäiseltä Suomenlahdelta. Osa niistä on selvästi
ikivanhoja, osa aivan uusia. Kirkko on luultavasti yrittänyt
hävittää pakanallisia jatulintarhoja, mutta koska niitä on
kuvattu vanhoissa kirkkojen seinämaalauksissa, niille on myös
annettu kristillistä symboliarvoa. Näyttää siltä, että
jatulintarhojen latominen on keskeytymätön perinne, meidän
aikanamme niitä varmaan tehdään lähinnä huvin vuoksi. Se
kuulostaa jotenkin hienolta. Menneisyys jatkuu meissä, vaikka emme
aina ymmärrä syytä.
 |
| Komea jatulintarha Mustaviirissä, itäisellä Suomenlahdella. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti