On perin merkillistä, miten
suhteellisen vähän luetun ja myös melko vähän kirjoittaneen
kustavilaisen kirjailijan ympärille on syntynyt niin laaja ja
suosittu kulttuuritapahtuma. Mutta Volter Kilpi (1847-1939) onkin
sitten kirjoittanut todella painavaa tekstiä. Hän on Aleksis kiven
ohella suomalaisen kirjallisuuden suurmiehiä.
Volter Kilven tiiliskiviromaani
"Alastalon salissa" on suomalaisen meriromaanin ylittämätön
klassikko. Se on melkein pakko lukea! Kirja sijoittuu
purjelaivakauden loistoaikaan 1800- luvun puoliväliin. Siinä
kuvataan, kuinka kustavilaiset isäntämiehet kokoontuvat Alastalon suureen saliin merkitäkseen
osakkuutensa suunniteltuun uuteen parkkilaivaan. Kirja on siis yhden
iltapäivän tapahtumia kuvaava romaani. Se pitää kuitenkin
sisällään useita kertomuksia tai pienoisromaaneja, joista
"Albatrossin tarina" on julkaistu myös erillisenä. Mutta
miksi tyytyä vähempään, kun voi yhtä hyvin lukea koko kirjan!
Kirjalla on tosin haastava maine.
Sitä on joskus verrattu James Joycen Odysseukseen, mutta kun Joycen
kirja on fantasisoivaa tajunnanvirtaa, Kilpi kirjoittaa jykevää
realistista tekstiä. Kustavi on suomenkielistä seutua, mutta kirja
ei ole mikään murrepakina. Kilpi on kehittänyt omanlaisensa
kielityylin, siinä hän astelee Aleksis Kiven jäljillä. Kirjan
kynnyksenä pidetään jaksoa, jossa Härkäniemi valitsee itselleen
piippua Alastalon piippuhyllystä. Kohtaukseen on uhrattu peräti 60
painosivua. Se on eräänlainen pakollinen riitti, jonka läpäistyään
lukija tempautuu kirjan imuun.
Joten siitä kirjaa lukemaan! Se on
suorituksena kuin Kap Hornin kiertäminen purjelaivalla idästä
länteen. Merenkulkijoiden tapaan törkeää liioittelua, mutta näin
voi kyllä komeasti kehuskella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti