Samaan tapaan länteen etenevä muodostelma on Salpausselän harju,
joka sukeltaa mereen Hankoniemen päässä, se on nähtävyys jo
sinänsä. Sitten harju nousee vielä kerran merestä muutaman
kymmenen mailin päässä, Jurmon saarena.
Meri oli harvinaisen tyyni, niin että saatoimme rantautua
Bengtskäriin. Rannat eivät ole kovin matalat, mutta ne ovat
kallioiset ja suojaavia poukamia ei ole (paitsi se joka on vuoro- ja
työveneiden käytössä). Koska saari on kaukana ulkomerellä eikä
suojaavaa saaristoa ole millään puolella, heikkokin tuuli nostaa
ison aallokon. Siitä johtuu saarella käynnin vaikeus.
Bengtskär on kyllä näkemisen arvoinen, kävi siellä sitten omalla
tai vuoroveneellä. Majakka on suurin pohjoismaissa, ja se sijaitsee
ällistyttävän pienellä saarella. Ja on se komea. Aikanaan koko
majakka oli vaarassa tuhoutua, ei niinkään sotatoimien takia, vaan
automatisoituna ja kylmilleen jätettynä se oli rapautumassa
purkukuntoon. Eikä se ole täysin turvassa vieläkään, mutta ehkä
ainakin tämän majakan säilymiseen alkaa uskoa. Vierailta peritään
pieni pääsymaksu (majakan ylläpitoa ja korjauksia varten). Siitä
hyvästä vieras saa tutustua lähes kaikkiin tiloihin, ja jopa
kavuta kolmattasataa askelta kierreportaita aina lyhtykoppiin asti.
Majakalta löytyy myös kaksikin kahvilaa, matkamuistokauppa, ja
asiantunteva opastus.
Majakan eteläisessä seinässä on pyöreä sumutorven aukko -
valitettavasti sen koneisto on hävitetty.
Torniin kiipeäminen oli monille koettelevaa. Loppupäässä
odottavat vielä jyrkät rautatikkaat - sitä ei tässä vaiheessa tiedä.
Majakan eteläisessä seinässä on pyöreä sumutorven aukko -
valitettavasti sen koneisto on hävitetty.
Torniin kiipeäminen oli monille koettelevaa. Loppupäässä
odottavat vielä jyrkät rautatikkaat - sitä ei tässä vaiheessa tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti