Maluurit ja Tukholman herrat

Maluurit sijaitsee Ruotsin puolella, aivan Perämeren pohjoisosassa, avomerellä, parikymmentä kilometriä mantereelta. Se on myös vanhoja Hailuotolaisten pyyntisaaria, ja saarella on asiaan kuuluva kirkko. Puita saarella ei kirkon rakentamisaikaan ollut, nyt on muutama. Saarella on erinomainen, kaikilta tuulilta suojattu satamalahti. Niinpä se on myös ollut satakunta vuotta luotsien tukikohta, josta käsin on opastettu laivoja Perämeren pohjoisiin satamiin.

Valitettavasti tuo lahti on maankohoamisen takia mataloitunut. Nyt siihen pääsee veneet, joiden syväys on alle metrin. Luotsitoiminta kävi 1970-luvulla mahdottomaksi. Niinpä Ruotsin merenkulkulaitos päätti rakentaa uuden sataman. Tukholman insinöörit suunnittelivat sataman saaaren syvälle pohjoisrannalle. Paikallisia asukkaita ei tietenkään kuunneltu. Rannalle valettiin teräsbetonista massiivinen satama-allas laitureineen. Rannalle rakennettiin moderni luotsiasema, ja myös pikku vaja, missä dieselkäyttöinen generaattori jauhaa sähköä. Tekniikan voitto luonnosta oli täydellinen.

Iloa kesti vain muutaman vuoden. Perämeren ahtojäät nostavat ulkosaarten rannalle jopa kymmenen metrein korkuisia jäävalleja. Ahtojäät murskasivat satamarakennelmat täydellisesti, ja puskivat satama-altaan jäännökset täyteen soraa. Nyt on jäljellä vain muutama betonimöhkäle.

Nykyisin saarella on vain ruotsalaisia kesävieraita, jotka asuttavat vanhoja kalastajamökkejä. Luotsien dieselgeneraattori sytkyttelee lomalaisille edelleen sähköä. Saaren muita ihmeitä on 1930-luvulla haaksirikkoutuneen suuren puisen purjealuksen hylky. Sen käyttökelpoiset osat on aikoja sitten viety pois, jäljellä on kylkien ja kansien kaaria ja lankkuja, sekä vanhan rautaisen vesitankin jäännökset.

Uudesta luotsisatamasta ei jäänyt paljoa jäljelle.