Oulun Pikkukraaselista on jäänyt mieleen vain eräs tapaus, tapahtuma-aika on jo unohtunut. Oli kuuma kesä. Panimme veneen ankkuriin kahden saaren väliin ja hyppäsimme veteen. Lämmintä vettä oli rintaan asti ja pohja oli pehmeää hiekkaa. Kahlasimme Pikkukraaselin rantaan. Saaressa odotti yllätys. Siellä oli puinen patsas, joka toi hieman mieleen kuvat Pääsiäissaarten kivipatsaista. Sen kasvot olivat jylhät, ja se suuntasi tutkimattoman katseensa merelle. Tukkamuodista ymmärsimme heti: sehän on Kekkonen!
Näin se jäi mieleen. Saari saattoi kyllä olla myös naapurisaari mutta uimapaikka oli hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti