Ikivanhat meritiet

Saaristoväylät ovat usein ikivanhoja. Ne on merkitty paikoille, joilla on ollut helppoa liikkua luonnollisten maamerkkien ja yksinkertaisten väylämerkkien avulla. Kipparin kannattaa uudelle väylälle ajaessaan etsiä noita luonnollisia suunnistuksen kiintopisteitä. Se tekee navigoinnin paljon mielenkiintoisemmaksi, ja usein niiden avaulla on helpompi ajaa kuin huonosti erottuvien viittojen mukaan, puhumattakaan abstrakteista satelliittinavigaattorin koordinaateista.

Kun Oulusta lähdetään ulkomerelle ja ajetaan Hartaansalmesta ulos, suunta otetaan kohti Laitakaria, joka on vajaan kymmenen mailin päässä. Sitä on hyvin vaikea erottaa muista pikku luodoista, joten karille on jo yli sata vuotta sitten pystytetty puinen pooki. Kun tullaan Laitakarille, suunta otettiin aikanaan kohti Ojakylänlahden laituria (joka nykyisin on mataloitunut käyttökelvottomaksi). Tai sitten jatkettiin ulkomerelle kiertämällä syvärantainen Laitakari, ja ottamalla suunta siten että pooki ja Oulun kirkontorni ovat linjassa. Näin päästäänkin sitten kauas, parinkymmenen mailin päähän merelle, ja ohitetaan turvallisesti Hailuodon äkkimatalat rantavedet.

Laitakarin pooki

Helsingissä kalastajat suuntasivat aikanaan Kauppatorilta kohti Sipoota, ajamalla ensin Katajanokan kanavasta, ja sitten linjaa Katajanokan kärki - Laajasalon kärki - Koivusaaren kärki - Hevossalmi - Lehmäsaaren kärki - Matosaaren kärki - Viipurinkivi. Kiintopisteet oli usein myös merkitty kummeleilla, valkoiseksi maalatuilla kivikasoilla.

Näitä ikivanhoja reittejä löytyy lähes kaikkialta rannikoiden läheltä, ja niiden hoksaaminen tuottaa paljon huvia.