Kesän suuri tutkimusretki suuntautui Ahvenanmaalle, joka on
toistaiseksi ollut miehistölle terra incognita. Saaristo tunnetaan
ehkä maailman onnellisimpana paikkana. Eikä se ole luuloa vaan
tilastoa. Ovathan rantaruotsalaiset suomen onnellisimpia, ja
ahvenanmaalaiset päihittävät heidätkin. Selviääkö nyt
onnellisuuden salaisuus?
Ahvenanmaa kierrettiinkin ympäri vastapäivään, ja matka oli
antoisa. Maisemat olivat pääosin jylhiä (toisin kun kuvittelin),
ja monet seudut vaikuttivat jopa harvaan asutuilta. Johtuneeko
hyvistä ilmoista, mutta onnellisuushypoteesi vaikutti
toteennäytetyltä. Ja onnellisuus tuntuu tarttuvan, joten
suosittelen kyllä kovasti Ahvenanmaan matkailua.
Tutkimusmatkailijan kannattaa varustautua opettelemalla ruotsia, tai
virkistämällä kouluruotsi. Sillä kenenkään ahvenanmaalaisen ei
todellakaan tarvitse osata suomea. Ruotsia puhumalla pääsee hyvin
jutun alkuun leppoisien saarelaisten kanssa, ja toisin kun pohjanmaan
rannikoilla, paikallinen murre ei ollut käsittämätöntä - tai
sitten emme tavanneet murretaitureita. Ruotsin kieli on kohtelias
ele, jota arvostetaan.
Yhdellä kirjoituksella en pysty paljastamaan onnellisuuden koko
salaisuutta, joten seuraavissa jutuissa tutkitaan sitä pala
kerrallaan.
 |
| Ahvenanmaalaiset viihtyvät keskenään - ja toivottavat muutkin viihtytmään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti