maanantai 3. syyskuuta 2012

Ikuisen vapun saarella

Joitakin vuosia sitten ajelin Tiikan Oulusta Helsinkiin. Jätimme osan miehistöä Kauppatorille Kolera-altaan reunalle. Sitten jatkoimme kohti lopullista päämäärää, joka oli Porvoon saariston Haxalö. Koska oli jo melko pimeää, ajoimme Sipoon Kaunissaareen yöpymään. Se on Helsingin virkistysalue, ja saarella on hyvä satama, joka sijaitsee saaren kaakkoiskulmassa. Reitti on viitoitettu, mutta huonolla säällä ja pimeällä hieman hankala. Olen sittemmin käynyt saarella joitakin kertoja. Vaikutelma on aina sama. Alkoholijuomia nautitaan saarella nykyään melkoisesti. Saarella on leirintäalueita, ja sinne pääsee myös vuoroveneellä. Monet leiriytyvät sinne koko kesäksi, pitäen tukikohtana venettä tai lähes kesämökiksi varusteltua teltanpaikkaa.
Mutta koko pointti on tässä. Viikonloppuina tai suurina pyhinä – tai lomakautena - saarella juhlitaan voimaperäisesti. Poliisia saarelle ei helpolla saisi, se on aika kaukana merellä. Ja muutaman ihmisen huoltohenkilökunta ei järjestystä pystyisi pitelemään, jos sitä pidellä pitäisi. Meno on melkoista, mutta jotenkin hyväntahtoista ja rentoa. Toki siitä syntyy ääntä, laulua ja kitaran näppäilyä kuuluu pikkutunneille asti. Vakavia häiriöitä en ole nähnyt; toimisikohan tässä joku sosiaalinen kontrolli tai vakiintunut saarikuri. Niin että kun tämän ottaa huomioon, saari on mainio käyntipaikka.
Saaren anti on monipuolinen. Voi kävellä itäpuolen teitä ja ihailla vanhaa kulttuurimaisemaa (saarella on ollut vanhaa asutusta, kalastajia, maanviljelyä, ja jopa pieni tuulikäyttöinen saha). Saunojakin löytyy. Tai voi pistäytyä ravintolassa syömässä tai ottamassa satamakaljat. Saaren luonto vaihtelee lehdosta korpeen ja kuivempiin kallioisiin kankaisiin ja etelärannan kalliorantoihin. Joskus, jos kesä on ollut niin lämmin että näin kaukana merelllä voi uida, on ihanaa uida eteläpuolen kallioisilla rannoilla, antaa maininkien huljutella, tai sukellella kirkkaassa vedessä huojuvissa ruskolevätiheiköissä.
Saari on minulle nostalginen paikka. 1960- luvulla perheeni kävi siellä usein, mustikoita poimimassa, sienestämässä tai muuten vaan. Yllättävän vähän saari on muuttunut, vaikka sen jälkeen on rakennettu uusi satama. Ja vaikka saari tuntuukin nykyään paljon pienemmöltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti