keskiviikko 7. elokuuta 2019

Latvian satamia Riianlahden itärannalla

Kun lähdimme Pärnusta etelään, emme heti halunneet jäädä Kuivižin satamaan, jossa on kuulemma moderni turistikeskus. Halusimme saman tien pidemmälle, ja pysähdyimme vasta Salacgrivaan. jossa piti olla tilava vierassatama. Hiljaisessa lahdessa oli laituri, ja sen portissa ilmoitus, jossa kerrottiin, että satama rakennetaan vuonna 2020. Täällä on toki pieni kaupunki tai kylä. Parin sadan metrin päässä löytyy pankkiautomaatti, ja hieman kauempana huoltoasema, josta ostimme oikein hyviä leivonnaisia matkaevääksi. Rannan ja huoltoaseman välisellä maantiellä jyrisi lähes taukoamaton liikenne raskaita rekka-autoja.
Joten kohti seuraavaa satamaa. Myös Skultessa piti olla vierassatama. Ja niin siellä olikin. Osoittautui että alue on suljettua teollisuusaletta ja samalla jonkinlaista sotilasaluetta. Ja kuitenkin samalla vierasvenesatama. Latviassa kaikki näyttää olevan mahdollista. Veneitä maalla ja vedessä; romua; hylättyjä rapistuneita tehdasrakennuksia ja toisia joissa ehkä tapahtuu jotain.
Tunnelma oli erikoinen. Tuntuu kuin olisimme joutuneet Tarkovskin Stalkerin lavasteisiin. Tuo sielua raastava ja lähes käsittämätön elokuva kuvattiin Tallinnan lähistöllä vuonna 1979. Enää ei Virossa taida tällaista miljöötä löytyä - mutta täällä se vielä on.
Laiturissa on Ruotsin lipun alla vene. Sen omistaja, latvialainen Erik selittää ystävällisesti asioita. Monet latvialaiset ostavat käytettyjä veneitä Ruotsista tai Tanskasta. Verotussyistä ne jätetään usein ostomaan rekisteriin. Siksi täällä näkee paljon veneitä joissa on Ruotsin lippu.
Mukavuuksia satamassa ei ole, paitsi lukittu vessa, jonka avain on lasipurkissa teräksisessä sähkönjakolaatikossa. Erik myös näyttää kuinka suljetusta tehtaan portista voi livahtaa ulos. Siitä ei ole isompaa iloa koska seudulla ei juuri ole asutusta. Rannassa on muitakin veneitä. Paikalle tulee mies lastaamaan tavaraa omaan veneeseensä, Erik esittelee hänet satamaisännäksi. Juttelemme hänen kanssaan, Erik on tosin on kertonut kaiken olennaisen.
Aamulla lahden pohjukkaan tulee kymmenkunta ukkoa selvittelemään kovaäänisesti kalaverkkojaan, osa ajaa veneillään merelle. Kuten niin monessa paikassa ympäri maailmaa, vain vanhat miehet jatkavat perinteistä kalastusta.
Sataman suulla on käynnissä epämääräisiä rakennustöitä. Erikin mukaan siinä rakennetaan uutta venesatamaa, joka avataan muutaman vuoden kukuttua. Ehkä. Lähtiessämme jätämme salapiilon lasipurkkiin Erikin neuvosta yöpymisrahaa satamaisännälle. Ajamme valtavien puupinojen ohi aurinkoiselle merelle. Tukkeja lastataan pieneen laivaan. Tämä satama oli väkevä ja eksoottinen elämys. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti