Virossa ja Latviassa on aina kalastettu paljon. Kalalla onkin tärkeä
sijansa balttien ruokapöydässä. Kalaa on lähes kaikkialla
saatavissa eri tavoin säilöttynä ja savustettuna - ja myös
kuivattuna. Erityisesti Latviassa kalaa myytiin erilaisissa pikku
kioskeissa, joissa on kyltti "Zivs". Suomalaisissakin
kaupoissa on saatavana riikalaista savustettua kilohailia öljyyn
säilöttynä - vahvan makuista mutta hyvää.
Matkamme aikana saimme kalaa eri muodoissa. Pärnun torilla näimme
myynnissä suuria kuivattuja särkiä - niitä emme kuitenkaan
ostaneet. Kihnun saarella ostimme savustettua nokkakalaa eli
nokkahaukea, viroksi tuulehaug, Hauelle kala ei kuitenkaan ole
sukua. Suomessakin kalaa saadaan satunnaisesti, vaikka se lieneekin
erityisesti Riianlahden kala. Sen erikoinen tunnusmerkki on
pitkulaisen ruumiin lisäksi vihreät ruodot. Kalakirjossa voidaan
todeta, että sen liha on vähäarvoista. Ei ole totta! Savustettu
nokkakala on rasvaista ja herkullista.
Ostimme myös kuivatun nokkakalan. Ajattelimme, että kala olisi
sopivaa matkaevästä sellaisenaan, vähän samalla tavalla kuin
olimme vuosia sitten nähneet Tromssassa norjalaisten lasten
jyystävän kuivattuja turskanfileitä. Mutta ei, kala oli
hampaillemme toivottoman kovaa ja sitkeää. Joten liotimme sitä
vuorokauden vedessä ja keitimme siitä kalakeiton.
Muitakin kaloja pääsi ruokalistallemme. Marinoitua itämeren
silliä, savustettua kampelaa, savustettuja Peipsijärven muikkuja,
marinoitua kuhaa ja punasimppua.
 |
| Nokkakala on kapea mutta hyvänmakuinen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti