Ne joilla on ja ne joilla ei ole

Aasinsiltoja seuraa. Kirjailija Ernest Hemingway rakasti merta ja oli aina heikkojen puolella. Karibialle sijoitettu romaani ”To have and have not” on saanut suomennoksensa nimeksi häveliäästi ”Kirjava satama”. Tämä kova kirja kertoo köyhän kalastusveneen kipparin Harry Morganin katkerasta kamppailusta perheensä toimeentulon eteen ja tylyä kohtaloa vastaan. Kovan mutta rehdin Morganin vastakohdaksi kirjailija asettaa saarilla juopottelevan joutilaan taiteilijaporukan. (Kirjasta on tehty myös viihdyttävä mutta hampaaton elokuva).

Takaisin Ahvenanmaalle. Jotain yhteistä tässä on: kirjallisuus ja taloudellinen eriarvoisuus. Entä johtuuko onnellisuus varakkuudesta vai köyhyyden puutteesta? Ainakin tilastoissa ahvenanmaalaiset ovat varakkaita. Keskimääräinen tulotaso on peräti 43% korkeampi kuin manner- Suomessa. Merenkulku on tuonut mukanaan vaurautta, saarilla on ollut ja on rikkaita laivanvarustajasukuja - ja vastapainoksi oli vielä 1900-luvun alussa hyvin paljon köyhyyttä. Pienet pellot, hankalat välimatkat, ja kalastusammatin epävarmuus.

Sally Salminen on kertonut rikkaista ja köyhistä kirjassaan ”Katrina”, joka voitti sensaatiomaisesti pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon vuonna 1936 - Salmisen ollessa piikomassa New Yorkissa. Salmisen perheestä taisi tulla peräti viisi kirjailijaa. Salmisen kirja ärsytti varakkaita ahvenanmaalaisia, jotka uhkasivat Salmista oikeusjutulla.

Muita Ahvenanmaan mennyttä elämänmuotoa kaunokirjallisuuden kautta dokumentoineita, ja Salmisen sukulaisiakin, ovat Aili Nordgren ja Myrskyluoto-sarjan kirjoittaja Anni Blomqvist. Kökariiin sijoittuvat puolestaan Finlandia- palkitun Ulla-Leena Lundbergin monet kirjat.

Yövyimme Vårdön vanhassa postilaiturissa. Rannassa oli autolla liikkunut seurue, ja kysyimme, tietävätkö he, missä on Sally Salmisen kotitalo. Javisst, kuului vastaus. Me asumme siellä. Osoittautui, että he olivat Salmisen veljen jälkeläisiä. Satamassa oli veneilijöiden lainattavaksi tarkoitettuja polkupyöriä. Poljimme kylälle, ja löysimmekin kauniin puutarhan keskeltä sievän punaisen tuvan. Talon lähellä oli pieni ankkurilla koristeltu muistokivi. Ajoimme myös kirkolle - joka oli vanhuudestaan huolimatta aika ruma - ja osuimme heti Anni Blomqvistin haudalle.

PS. Vaikka Kustavi ei ole Ahvenanmaata - tosin ei ole kaukanakaan, kannattaa lukea myös Volter Kilven legendaarinen kirja ”Alastalon salissa”. Siinä isäntämiehet kokoontuvat merkitsemään osuuksia parkkilaivaan. Kirja on huima lukuelämys - jos pääsee jotenkin piipunvalintakohtauksen ohi.