Viron Naissaaren asuttivat aikanaan suomalaiset ja ruotsalaiset
hylkeenpyytäjät. Siitä johtuu, että saaren kartoissa esiintyy
ruotsinkielisiä nimiä. Kielet katoavat, paikannimet jäävät.
Saaren esihistoria jäi minulle hieman hämäräksi, mutta
varsinainen asuttaminen lienee tapahtunut 1200-1400 luvulla.
Hämäräksi jäi myös saaren nimi, ”Terra feminarum”. Myyttinen
jo antiikissa tunnettu naisten hallitsema valtakunta, joka
sijoitettiin jonnekin pohjolaan. Entä sen muinainen nimi ”kvenland”?
Tuliko siitä jotenkin ”finland”? Naissaari on tietysti lähinnä
Manner-Eurooppaa, siitäköhän se nimi saareen tarttui. Ruotsiksi
saari on Nargö.
Naissaaren sijainti on strateginen, sillä se on vain 12 km päässä
Tallinnasta. Suuren Pohjan sodan jälkeen Viro siirtyi Uudenkaupungin
rauhassa 1721 ruotsalaisilta venäläisille. Pietari Suuri rakensi
Naissaaren eteläkärkeen linnoituksen suojaamaan Tallinnaa.
Linnoituksesta on enää jäljellä tähdenmuotoiset maavallit.
Maailmansodan uhatessa tsaari Nikolai II alkoi vuonna 1912 rakentaa
saarelle Pietari Suurelle nimettyä merilinnoitusta – siihen kuului
myös Suomen puolelta Mäkiluoto. Tuolta ajalta on saaren nykyisen
sataman jykevä aallonmurtaja, joukko rakennuksia ja bunkkereita, ja
peräti 37 km kapearaiteista rautatietä. Maailmansotien välillä
väestö sai palata Naissaareen. Itsenäistyneen Viron aikana
rakennettiin rannikkotykkejä, jotka yhdessä suomalaisten patterien
kanssa sulkivat Suomenlahden. Jatkosodan aikana Saksa ja Suomi
miehittivät Naissaaren. Kun Neuvostoliitto liitti Viron itseensä,
saaren asukkaat siirrettiin taas kerran pois, ja saaresta tuli
sotilasalue. Laajennettiin vanhaa kasarmialuetta, rakennettiin
ohjuspatteri ja miinatehdas. Ehkäpä miinoja tehtailtiin jo tsaarin
aikana: rautateitä pitkin miinat oli helppo kuljettaa satamaan
sotalaivoihin. Viron uudelleen itsenäistyttyä sotilaat lähtivät
saarelta, ja saaresta tuli luonnonsuojelualue. Siviiliasutus palautui
vain pieneltä osin. Rautatiet, bunkkerit ja suuri määrä miinojen
kuoria jäi turistikohteiksi. Nykyisin saari on hiljalleen elpymässä.
Saari on suosittu retki- ja lomakohde, jonne tulee useampi laivavuoro
päivässä. Satamaan ei ole edelleenkään vedetty sähköä, vaan
se on aurinkopaneelien ja aggregaattien varassa. Saarella
järjestetään kesäisin tapahtumia ja festivaaleja. Saarella on
myös ainutlaatuinen ja monipuolinen luonto, josta ei tässä sen
enempää.
Tulipa tiukka paketti taustoja. Mutta nyt viimekesäiseen käyntiin.
Saareen on hyvä tutustua kävelemällä satamasta etelään vievää
tietä, ja siitä saaren eteläreunaa myöten aina linnoituksen
raunioille, kirkolle ja vanhalle hautausmaalle. Jo muutaman
kilometrin päästä tulee vastaan eksoottinen metsäkahvila
”Rähnipesä” (se ei tarkoita mitään riehakasta, vaan
tikanpesää). Kahvilaa pitää Pekka-niminen mies. Tapasimme hänet
jo kolme vuotta sitten, hän ajelutti turisteja junaradalla. Nyt tämä
huvi on sakon uhalla kielletty radan huonon kunnon takia.
Pekan luona tapaamme myös saaren suomalaisen riistapäällikön,
nimi taisi olla Erkki. Hänen isänsä oli jatkosodan aikana saarta
miehittämässä. Erkki oli ihastunut saareen, ja päästyään
eläkkeelle hän muutti sinne. Hän vastaa saaren villisikakannasta –
aivan totta, sellaiseen elukkaan saattaa saarella törmätä. Erkki
hoitaa asiaa järjestämällä tarvittaessa metsästysmatkoja.
Pekalla oli seuraavana päivänä syntymäpäivä, ja hän kutsui
meidät juhliin. Ehkä hän kutsui kaikki kahvilassa pistäytyjät.
Lupasimme tulla, jos olemme paikalla.
Seuraavana päivänä olimmekin paikalla. Virolainen kuoronjohtaja
Tõnu Kaljuste asuu saarella, ja järjestää kesäisin Nargen
musiikkifestivaalit. Hän on rakennuttanut saarelle jopa
konserttisalin. Satamavahdin avulla saimme ostettua nettiliput
konserttiin, jossa esiintyi kuoro Estonian voices. Konsertti
oli hieno, ja sieltä palatessa päätimme vielä mennä Pekan
syntymäpäiville. Pihalla paloi nuotio, ja tarjolla oli suuret
kattilat lammaspataa ja perunoita - ja oli myös saatavana erilaisia
juomia. Pekka oli vahvasti juhlatuulella, enkä tiedä muistiko hän
meitä, mutta ilta oli hauska. Istuimme
suomalais-virolais-venäläis-saksalais-amerikkalaisessa seurueessa
pitkään. Aamun jo hieman sarastaessa astelimme pyörällä
päästämme ratakiskoja pitkin kohti satamaa. Sellaista ehti
tapahtua parin päivän vierailun aikana, eikä tässä ollut edes
kaikki.
 |
| Joukkoliikennettä |
 |
| Eksoottinen kahvila |
 |
| Pekan syntymäpäivillä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti