torstai 3. syyskuuta 2009

Kirkkaille vesille

Biologien mukaan Perämeri on lähes luonnontilassa. Olkoon niin, mutta Oulun ja Kemin välisellä merialueella tilanne on aika masentava. Valtavat ojitetut suot ja metsät ja maatalousalueet puskevat humusta ja ravinteita pohjanmaan jokia myöten mereen. Merivesi on sameahkoa, ja muistuttaa väriltään amerikkalaista kahvia. Meressä on niukasti kasveja, levät eivät vähäsuolaisessa meressä menesty. Rehevöityneillä alueilla pohjasta nosee paria lajia meriruohoa.

Ruotsin puolella vesi on kirkasta, kiitos harvan asutuksen ja vähäisen taloudellisen toiminnan.

Merenkurkkua lähestyttäessä vesi kirkastuu. Perämeren valtaisat vesimassat laimentavat jokiveden näkymättömiin. Kippari säikähti jo Maakallassa pohjassa näkyviä kiviä, vaikka vettä olli metritolkulla.

Merenkurkussa kasvaa jo ruskolevää, ja sinisimpukat valtaavat vapaat merenpohjan kasvupaikat ja levien varret. Muutos näkyy jo linnustossa. Ulkomerellä venettä tervehtivät ruokit. Uteliaat linnut eivät millään voi ohittaa venettä, vaan lentävät kohti ja kaartavat yli vasemmalle. Aina vasemmalle, miksihän? Sitten ne palaavat uudelleen. Ja ehkä kolmannenkin kerran. Merenkurkusta alkavat myös valtavat haahkaparvet. Yli puolet kaikista näkemistämme linnuista on haahkoja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti